Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä on hyvä hetki pysähtyä tarkastelemaan, kuinka nykyinen hallitus on toimillaan edistänyt sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.
Hallituksen tasa-arvopolitiikka perustuu viime vuonna hyväksyttyyn tasa-arvo-ohjelmaan vuosille 2024–2027. Ohjelma sisältää 50 toimenpidettä koulutuksen, työelämän ja osallisuuden sekä päätöksenteon saralla.
Ohjelma on sinänsä tervetullut, mutta se ei yksin riitä, jos toimenpiteet jäävät paperille vailla todellista vaikutusta. Tasa-arvon edistämisen tulisi näkyä kaikissa uudistuksissa ja lakimuutoksissa, ei vain irrallisina kirjauksina. Räikein esimerkki on lupaus puuttua raskaus- ja perhevapaasyrjintään, vaikka samanaikaisesti hallitus ajaa työntekijöiden oikeuksiin heikennyksiä, jotka altistavat syrjinnälle entisestään.
Kun tarkastelemme hallituksen toimia, näemme ettei ajatus tasa-arvon läpileikkaavasta edistämisestä toteudu. Erityisesti työelämää koskeneet muutokset heikentävät naisten asemaa: niiden myötä on entistä vaikeampaa vaikuttaa omaan toimeentuloon, pitää kiinni omista oikeuksista tai neuvotella paremmista työehdoista. Samalla hallitus on kohdistanut leikkauksia sosiaaliturvaan, hyvinvointialueiden rahoitukseen ja järjestöihin; leikkauksia, joiden seuraukset osuvat raskaasti ja kasautuen juuri naisiin.
Kuvaavaa on, että ainoa uudistus, joka aidosti parantaa työntekijöiden ja erityisesti naisten asemaa, tulee hallituksen sijaan Euroopan unionilta: palkka-avoimuusdirektiivi. Senkin hallitus aikoo toimeenpanna Suomessa vain minimitasolla ja juuri ja juuri vaatimukset täyttäen.
Kun tarkastellaan hallituksen tähänastisia toimia tasa-arvon edistämiseksi, voidaan valitettavasti todeta, että tämän hallituskauden suurimpia häviäjiä ovat naiset.
Helena Marttila
Demarinaisten puheenjohtaja, kansanedustaja (sd.), Espoo
Sonja Heiskanen
Oulun piirin Demarinaisten puheenjohtaja