Talvivaaran bioliuotuksen kehittäjä Marja Riekkola-Vanhanen uskoo kaivoksen menestyvän.
– Talvivaaran bioliuotuksessa ei ollut mitään isompia ongelmia. Ihmiset, jotka eivät ymmärrä bioliuotusprosessia ovat vain jatkuvasti väittäneet, ettei se toimi. Kun valhe toistetaan tuhat kertaa, se muuttuu totuudeksi.
Marja Riekkola-Vanhanen, ennen valtion omistamaa Terrafamea Talvivaarana tunnetun Sotkamon suurkaivoksen entinen tekninen johtaja uskoo luomukseensa yhä, liki kymmenen vuotta eläkkeelle jäämisensä jälkeen.
Riekkola-Vanhanen jalosti pitkään maailmalla käytössä olleen bioliuotuksen toimivaksi nikkelille ja pohjoiseen ilmastoon. Menetelmän perusta on ikivanha. Kaupalliseen käyttöön se otettiin 1950-luvulla.
– Me kehitimme sen nimenomaan Talvivaaran mustaliuskeelle. Se on yhä ainoa suuressa mittakaavassa toimiva nikkelin bioliuotusprosessi.
Pekka Perän kutsumana Talvivaaraan Outokummusta hypännyt biokemisti kiistää väitteet, joiden mukaan omaisuuksia niellyt kaivos käynnistettiin kiireellä ja puutteellisin tutkimustuloksin.
– Kokeet aloitettiin ravistelupulloissa, joista siirryttiin kymmenien kilojen mittakaavan kautta 17 000 tonnin koekasoihin. Kokeita tehtiin myös GTK:lla, Australiassa sekä useissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa kuudessa Euroopan maassa. Kaikkien tutkimusten mukaan bioliuotus toimi hyvin.
Hintakehitys yllätti
Miksi kaivos siis kaatui? Lupasiko Perä liikaa?
Riekkola-Vanhanen ei ota kantaa siihen, tehtiinkö kaivoksella vääriä investointeja ja arviointivirheitä. Perhetuttaviinsa kuuluvaa, Luxemburgissa asuvaa Perää hän puolustaa.
– Pekka ei luvannut liikaa. Jos kaikki olisi toiminut optimaalisesti, kaivos olisi ollut menestys.
Menestyksen sijaan tuli kuitenkin pahoja, ympäristöä saastuttaneita allasvuotoja ja konkurssi. Valtio sekä kymmenet tuhannet piensijoittajat menettivät satoja miljoonia euroja.
– Kukaan ei voinut ennustaa nikkelin hintakehitystä eikä muita tuotantoa haittaavia tapahtumia. Altaat rakennettiin standardien mukaan, eikä niiden kestävyydestä ollut epäilyjä, Riekkola-Vanhanen sanoo.
Nykyään suurimpina ympäristöhuolina nostetaan esille kaivoksen sulfaattipäästöt vesistöihin sekä mustaliuskeen rapautuminen ja siitä johtuva happamoituminen.
– Sulfaatista ei ole syytä olla huolissaan. Puunjalostusteollisuuden sulfaattipäästöt ovat moninkertaiset, eikä niistä kukaan huolta kanna.
– Ja uraani on tietysti syytä ottaa talteen, muuten se jää ikuisesti kipsisakka-altaaseen. Kun se otetaan talteen, se voidaan myydä pois Kainuusta ja saadaan rahaa. Tarkasti valvotusta talteenotosta ei tarvitse olla huolissaan.
Perä osti kaivosoikeudet kahdella eurolla
Eräiden tutkijoiden mukaan mustaliuske on Sotkamon kaivoksen suurin ympäristöongelma. Riekkola-Vanhaselle mustaliuskeen rapautumisherkkyys on ominaisuus, joka tekee tehokkaan bioliuotuksen mahdolliseksi.
– Rapautumisen tuottama rikkihappo vähentää lisättävän rikkihapon määrää.
Rikkihappoa kaadetaan kaivoksen malmikasoihin kuitenkin junalasteittain. Moni uskookin, että metallit liukenevat happoon, ei bakteerien nakertamina.
– Metallisulfidit eivät liukene rikkihapolla muuten kuin autoklaaveissa korkeassa paineessa. Rikkihapon väkevyys kaivoksen prosessissa vastaa cola-juoman väkevyyttä.
Noormarkussa eläkepäiviään viettävä Talvivaaran prosessin äiti on säästynyt häiriköinniltä ja uhkauksilta. Yhteydenottoja kyllä tuli aikanaan paljonkin.
– Moni halusi kertoa, miten bioliuotuskasan saisi oikeasti toimimaan. Hyvinhän se on toiminut Terrafamen aikanakin. Uskon edelleen vakaasti, että kaivos voi toimia kannattavasti. Ja valtionyhtiönä sen on helpompaa saada lisärahoitusta.
Pekka Perä osti Talvivaaran kaivosoikeudet Outokummulta kahdella eurolla vuonna 2003. Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 2008 kaivos aloitti toimintansa.
Ensimmäisiä isompia merkkejä ympäristöongelmista alkoi kuulua vuonna 2011: lähijärvien kerrottiin olevan pahoin suolaantuneita. Seuraavana vuonna yhtiön liiketappio nousi 20 miljoonaan euroon.
Marraskuussa 2012 ja puolisen vuotta myöhemmin kaivoksen kipsisakka-altaassa on vuotoja, joiden hillitseminen on hyvin vaikeaa. Marraskuussa 2013 yh-tiön osakkeen arvo on romahtanut muutamaan senttiin ja Talvivaara hakeutuu yrityssaneeraukseen. Kaivosyhtiöllä on velkaa 1,5 miljardia euroa.
Nuasjärveen johdettavalle purkuputkelle haetaan lupaa lokakuussa 2014 ja marraskuussa Talvivaaran Sotkamo hakeutuu konkurssiin. Valtio antaa yhtiölle 50 miljoonaa euroa.
Valtion kokonaan omistama Terrafame perustetaan kaivoksen operaattoriksi helmikuussa 2015. Kaivoksen ylläpitoon osoitetaan lähes 200 miljoonaa euroa.
Lokakuussa 2017 Terrafame kertoo, että metallitehtaalla on tehty sen historian neljännesvuosituotantoennätykset. Liiketappio vuoden alusta syyskuun loppuun on runsaat 17 miljoonaa euroa. Metallien bioliuotuksen kerrotaan toimivan hyvin.
Palkittu biokemisti
Marja Riekkola-Vanhanen, 76, on biokemisti, joka kehitti bioliuotuksen Talvivaaran malmioon ja kylmään ilmastoon sopivaksi.
Hän siirtyi Outokummusta Talvivaaraan vuonna 2004 ja toimi teknisenä johtajana vuoteen 2009, jolloin jäi eläkkeelle.
Hän jatkoi sen jälkeen kaivoksen teknisenä neuvonantajana.
Riekkola-Vanhanen valittiin vuoden luonnontieteilijäksi vuonna 2007.
Hän oli aikoinaan Talvivaaran kymmenen suurimman osakkeenomistajan joukossa, mutta myi vuonna 2013 suurimman osan osakkeistaan.