1970-luvun alun lapsena sain elää pari positiivisen kehityksen toivorikasta vuosikymmentä. Tehtaita rakennettiin ympäri maata, työläisillä oli viimein varaa hankkia oma auto ja rakentaa perheelleen omakotitalo. Peruskoulujärjestelmä aloitti ja lupasi koulutusta kaikille taustasta riippumatta.
Vihdoin myös pienituloisten lapsilla olisi mahdollisuus päästä parempaan kuin raskaasti raatamaan joutuneet vanhempansa.
Noina vuosikymmeninä ei pelätty luonnonvarojen ehtymistä tai ympäristön tuhoutumista, sillä nopea talouskasvu nosti elintasoa ja mahdollisti ennen mahdottomia materiaalisia haaveita ja kaikille maksuttomia hyvinvointivaltion palveluja.