Päivä on alkanut pidentyä, mutta vielä sitä ei huomaa. Valo lisääntyy havaittavasti vasta vuodenvaihteen jälkeen.
Tilastokeskuksen aatonaattona julkaisema työvoimakatsaus istuu valitettavan hyvin vuodenaikaan: Työttömyysasteen trendiluku synkistyi edelleen. Marraskuun lukema on oli peräti 10,6 prosenttia. Työttömiä oli 276 000, noin 50 000 enemmän kuin vuosi sitten.
Myös Pohjois-Pohjanmaalla työttömien määrä nousi. Työttömyysaste oli 12,1 prosenttia.
Lukemia on paha kaunistella. Jotain myönteistäkin tulee silti raaputtamalla esiin. Esimerkiksi työllisten määrä oli marraskuussa lähes samoissa lukemissa kuin vuotta aiemmin.
Ekonomistit huomauttavat, että työttömien määrän kasvu selittyy merkittävästi osallistumisasteen kasvulla: uusia ihmisiä on tullut kilpailemaan toistaiseksi niukoista työpaikoista.
Korkea osallistumisaste lisää kasvupotentiaalia suhdanteen parantuessa, kommentoi Danske Bankin senioriekonomisti Ozan Yanar.
Suomen talouden käsijarru on varovainen yksityinen kulutus. Huonot uutiset vaikkapa juuri työttömyydestä pitävät varautumista yllä.
Kiinnostava kysymys on, onko mukana jo ylireagointia. Suomen julkisen talouden kuva on ankea, mutta muuten taloudessa näkyy jo lupaavia merkkejä. Joulun alla Kauppalehti löysi niitä peräti kymmenen.
Esimerkiksi: Palkansaajien ostovoima kohenee ensi vuonna Veronmaksajain Keskusliiton mukaan yli 2,2 prosenttia. Kuluttajien korttidata kertoo varovaisesta rohkaistumisesta. Suomen kustannuskilpailukyky on kunnossa.
Ja vielä: Maan vaihtotaso on plussalla, eli emme kansantaloutena velkaannu ulkomaille. Suomen viennin arvo on tänä vuonna kasvanut selvästi. Sähkön hinta on matala, ja näin ennakoidaan olevan vastakin. Osakekurssit ovat tänä vuonna nousseet Helsingin pörssin yleisindeksin mukaan 25 prosenttia.
Kaikkein tehokkaimmin talous saisi vauhtia, jos yksityinen kulutus virkistyisi. Sen osuus Suomen bruttokansantuotteesta on yli puolet.
Käskemällä kansalaisia vain ei hankinnoille saa. Monen suomalaisen todellisuutta on jatkuva huoli rahojen riittävyydestä. Joulun aikaan se on näkynyt seurakuntien diakoniatyössä ja siinä, miten ilmaiset jouluruokailut ja ruokakassien jakelut ovat vetäneet väkeä.
Maassa on kuitenkin kansalaisia, joilla ei ole pulaa rahasta ja joilla työpaikat ovat varmoja. Heillä on nyt mahdollisuus antaa oma panoksensa talouden käyntiin polkaisuun ja työllisyyden kohentumiseen.
Tämän voi tehdä vaikkapa käymällä silloin tällöin ulkona syömässä, teettämällä remontin tai tekemällä kestäviä hankintoja. Aina parempi, jos hankinnat ovat kotimaisia.
1990-luvun laman peruja on sanonta "Ei yö niin pitkä, ettei päivä perässä". Se pätee tämänkin kaamoksen keskellä.