Sopimuksiin perustuva maailmanjärjestys on murenemassa Yhdysvaltojen johdolla. Trumpin aloittama kauppasota on romuttanut sääntöpohjaista maailmanjärjestystä, ja samalla horjuttanut kansainvälisen turvallisuuden perusteita.
Synnyin itse ”historian loppuessa”, kylmän sodan päättymisen aikakaudella. 1990-luku ja 2000-luku, jolloin kasvoin vaiheittain aikuiseksi, olivat jopa tylsän luotettavia. Kriiseiltä ei toki vältytty silloinkaan, Euroopassa käytiin Jugoslavian hajoamissodat ja yhä tuoreena muistissani näen matkustajalentokoneet törmäämässä New Yorkin pilvenpiirtäjiin.
Tietyt toisen maailmansodan jälkeen luodut rakenteet olivat kuitenkin tiukasti paikoillaan, ehkä tiukemmin kuin koskaan ennen, kiitos idän ja lännen vastakkainasettelun rauhoittumisen. Globaali talousjärjestelmä oli yskähtelyistään huolimatta nostanut merkittävästi ennen absoluuttisessa köyhyydessä eläneiden elintasoa.
Venäjän voimapolitiikka on palauttanut kylmän sodan asetelmat ja huolestuttavinta on, että ennen vakaiden demokratioiden yhtenäisyys rakoilee kenties pahiten sitten toisen maailmansodan. Yhdysvaltojen talouspolitiikka on ollut käännekohdassa jo pidempään. Trumpin kaudella se on muuttunut avoimen protektionistiseksi.
Trumpin kauppasota kaikkia vastaan on irrationaalinen reaktio todelliseen ongelmaan. 1970-luvulla alkanut rakennemuutos, jossa matalan tuottavuuden teollisuus siirtyi pääasiassa Aasiaan, on lisännyt tuloeroja erityisen voimakkaasti Yhdysvalloissa, jossa tehtaat omistava vähemmistö ja muu eliitti on saanut yhä suuremman osuuden rahapotista jo 40 vuoden ajan. Sosiaalinen turvaverkko on Yhdysvalloissa heikko, ja se suojelee huonosti rakennemuutoksen häviäjiä.
Asetettujen tullien julki lausuttu tarkoitus on palauttaa Amerikasta livennyttä teollisuutta takaisin maahan. Tavoite on monestakin syystä epärealistinen, siinä ei esimerkiksi oteta huomioon automatisaation aiheuttamaa tuottavuuden kasvua, joka selittää ison osan teollisuuden vähentyneistä työpaikoista.
Yhdysvallat on niin iso talous, että Trumpin taloustieteen näkökulmasta järjettömät temput valitettavasti vaikuttavat kaikkiin muihinkin kuin hänet presidentiksi äänestäneisiin amerikkalaisiin. He pääsevät pian tutustumaan omakohtaisesti siihen, mitä toivotut ja toteutetut politiikkatoimet todella saavat aikaan.
Järkyttävän heikosti valmistellut tullit ”koko maailmaa vastaan” epävakauttivat osake- ja velkakirjamarkkinat. Sääntöjä on muutettu välillä jopa tuntien välein. Tulleja on kaikilla talousalueilla, mutta on vaikea alleviivata, kuinka paljon nähty poikkeaa siitä, miten niistä yleensä neuvotellaan.
Globaali talous ei ole vain markkinapaikka. Se on monimutkainen järjestelmä, jonka luomat keskinäisriippuvuudet vähentävät sotimisen kannustimia. Pahimmat seuraukset kansainvälisen yhteistyön heikentämisestä saattavat olla vasta edessäpäin.
Kaikille kansainväliseen kauppaan osallistuville valuvat, vaikka epätasaisestikin jakautuvat taloushyödyt, ovat pitkälti poistaneet taloudelliset insentiivit sodilta. Toisin oli protektionismiin nojaavassa merkantilistisessa maailmassa, jossa esimerkiksi Ruotsi saavutti 1600-luvun suurvalta-asemansa valtaamalla kaupankäynnille tärkeitä kaupunkeja Itämereltä.
Protektionismi ja häikäilemätön oman lyhytnäköisen edun tavoittelu maailmanlaajuisten markkinoiden isoimpien pelaajien osalta ei ole pelkästään erityisen haitallista Suomen kaltaisen pienen ja vientivetoisen valtion taloudelle, mutta se voi pahimmillaan särkeä koko järjestelmän. Trump tahtoo valtioiden neuvottelevan kahdenkeskisiä ”diilejä” kanssaan, kun WTO-johtoinen globaali talous perustuu nimenomaan yhteistyöhön ja monenkeskisiin sopimuksiin.
Vaikka unohdettaisiin asian moraalinen puoli – iso toimija pakottamassa voimapolitiikallaan pienemmät valtiot itselleen epäedullisiin tilanteisiin – markkinat myös epävakautuvat tavalla, joka pahimmillaan voi synnyttää ja toisaalta syventää jo nyt käynnissä olevia konflikteja.
Arvaamaton ja nopeasti vaihteleva tilanne voi synnyttää uudestaan merkantilismin ajalta tuttuja kannustimia aluevaltauksiin esimerkiksi teollisuuden tarvitsemien raaka-aineiden saannin turvaamiseksi. Vahinko on jo saattanut tapahtua, koska Trumpin kauppasota on rapauttanut vuosikymmeniä kestäneiden neuvottelujen tuloksena syntynyttä valtioiden välistä keskinäistä luottamusta. Sitä on hidasta rakentaa uudelleen, vaikka Yhdysvalloissa hallinto vaihtuisikin.
Suomessakin on tietyiltä tahoilta osoitettu ymmärrystä ”omien intressien suojelemiselle”. Todellisuudessa Suomi on ollut globalisoituneen talouden suurimpia voittajia ja laillinen, sääntöperustainen järjestelmä on vapauttanut toimintaamme poliittisestikin. Nyt käynnissä oleva kehityskulku voi osoittautua meille kohtalokkaaksi.
Janne Metsänheimo
Kirjoittaja on lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtori, filosofian maisteri (tieteiden ja aatteiden historia)