Suomen talouden tila on edelleen heikko. Talouskasvu on ollut usean vuoden ajan lähes olematonta, eikä kestävää kasvupohjaa ole onnistuttu rakentamaan. Heikon kasvun seurauksena julkinen talous on jatkanut velkaantumistaan, ja Suomen julkinen velka on noussut yli 88 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Velkasuhteen nopea kasvu johtuu ennen kaikkea talouskasvun puutteesta ja siksi näen, että kaikki keinot tilanteen muuttamiseksi on otettava keskusteluun ja tarkasteltava radikaaleiltakin tuntuvia ratkaisuja avoimesti.
Meidän on kannustettava yrityksiä palkkaamaan ja parannettava niiden toimintaedellytyksiä samalla kun huolehdimme työelämän oikeudenmukaisuudesta myös työntekijän näkökulmasta. Työmarkkinoiden riittävä osaaminen, työvoiman liikkuvuus ja tuottavuuden kasvu esimerkiksi tekoälyn ja digitalisaation avulla ovat tulevaisuuden mahdollisuuksia ja oikeastaan ajattelen, että myös välttämättömyyksiä.
Työmarkkinakeskusteluissa olisikin syytä puhua kokonaiskuvasta eikä kajota pistemäisiin toimenpiteisiin vain oman eturyhmän näkökulmasta. Ei ole tätä päivää suunnitella työuraansa vain yhden koulutuksen ja yhden työpaikan varaan. On myös työntekijän etu, että työpaikkoja olisi tarjolla ja pääsisi toteuttamaan osaamistaan ja kiinnostustaan ehkä jopa eri aloilla ja eri tehtävissä elämänsä aikana.
Hallitus asetti vaalikauden alussa tavoitteekseen 100 000 uutta työllistä ja yli kahden miljardin euron lisätulot työllisyyden kasvun kautta. Näitä tavoitteita ei ole saavutettu, tällä hetkellä on valitettavasti yli 70 000 työtöntä enemmän lähtötilanteeseen verrattuna.
Osa selittyy suhdannevaihteluilla, mutta silti kyse on myös rakenteellisesta ja pitkittyvästä työttömyydestä niin pitkäaikaistyöttömien kuin korkean nuorisotyöttömyydenkin suhteen. EU-tasolla vain Espanjan työttömyyskehitys on ollut hetkellisesti korkeampaa, mutta Espanjassakin talous kasvaa ja työllisyys on jo kääntynyt parempaan suuntaan.
Keskeiset työllisyystoimet ovat tällä hallituskaudella painottuneet sosiaali- ja työttömyysturvan heikennyksiin, kuten suojaosien poistoon sekä viimesijaisen toimeentulotuen radikaaleihin heikennyksiin.
Vaikka itselleni selkeä tavoite onkin täystyöllisyys ja työnteon kannattavuus, on jokainen tässä yhteiskunnassa pidettävä mukana myös sisäisen turvallisuuden ja yhteiskuntarauhan näkökulmasta, inhimillisyydestä puhumattakaan. Työttömyys ei ole läheskään aina oma valinta, ja siksi henkilökohtaisen tragedian kohdalla yhteiskunnan on kannateltava ja apua on saatava. Esimerkiksi suojaosien säilyttämisen myötä osa-aikatyö olisi ollut kannattavaa, ja sekin olisi ollut parempi vaihtoehto kuin henkilökohtainen täystyöttömyys.
Olemme aina pärjänneet korkealla osaamisella ja hyvillä käytöstavoilla. Tällä hetkellä huoleni osuvat kuitenkin työelämän kouluttautumismahdollisuuksien alasajoon ja riittävien perustaitojen puutteeseen. Aikuiskoulutustuki on palautettava, jotta pystymme vastaamaan työelämän murrokseen ja mahdollistamaan ihmisille menestymisen elämässään. Politiikan on oltava väline arjen toimivuuden parantamiseksi, ja siksi keskustelua tulisi käydä entistäkin laajemmin parlamentaarisesti yhteiskunnan etu edellä.
Ajan ollessa haastava, tulevaisuususkon säilyttäminen on olennaista. Tarvitsemme toisiamme ja toistemme ymmärtämistä. Suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen ovat sydämensivistystä, ja siksi myöskään rasismille ei pidä olla sijaa. Sivistys ei ole vain tietoa, vaan kykyä ymmärtää, kysyä ja kasvaa. Tässä ajassa, jossa tieto on kaikkialla, arvokasta on taito ajatella itse ja nähdä toisenkin näkökulma.
Pia Hiltunen
kansanedustaja (sd.), kaupunginhallituksen 2. vpj., Oulu