Karjasillalla asuvan ekologisen eläjän omakotitalo on oiva esimerkki siitä, miten vanhaa taloa kunnostettaessa voidaan säilyttää rakennuksen alkuperäinen henki asumismukavuudesta tinkimättä.
Talo on rakennettu alkujaan vuonna 1946.
Silloin keskikerroksessa, jossa nyt on keittiö, olohuone, työhuone ja makuuhuone, asui kaksi ruokakuntaa.
Talossa olleet pönttöuunit ovat saaneet lähteä jo edellisten omistajien aikana, nyt niiden tilalle on tullut takka olohuoneeseen.
Kodin emäntä on luottanut ammattisuunnittelijoiden apuun remontoinnissa, mutta hänellä on ollut oma vankka näkemys siitä, millaisen talon hän haluaa. Viimeinen remontti tehtiin vuonna 2003, jolloin uudistettiin keittiö.
Varsinkin syksyisin ja talvisaikaan tulisijat tuovat lämpöä ja kodikkuutta.
Olohuoneen sydän on takka, ja keittiön puuhellalla on mukavaa keittää kahvit koleana aamuna.
Kesäisin puuhellaa ei käytetä, ja silloin sen suojana on puukansi. Puinen levy kiinnittyy kätevästi magneettinapeilla alakaapiston reunaan silloin, kun sitä ei tarvita hellan suojuksena. Sille on monenlaista muutakin käyttöä keittiössä.
Kellarikerroksessa on runsaasti tilaa takassa ja hellassa tarvittavien polttopuiden säilytykselle ja ruhtinaallisen kokoiset kodinhoitotilat.
Sinne on myös remontoitu ajanmukainen saunaosasto.
Kellarissa on myös sopivassa lämpötilassa hyllytilaa puutarhan antimista tehdyille mehuille, hilloille ja säilykkeille. Taloon on asennettu maalämpö, ja emäntä on tyytyväinen lämmön tasaisuuteen.
Kellariin johtava portaikko on saanut uuden ja raikkaan, turkoosiin vivahtavan ilmeen.
Portaissa kulkemisen turvallisuutta lisää kaidepuu, josta saa tukea. Sellainen on myös ylimpään kerrokseen johtavassa portaikossa.
Vinttikerroksessa on kaksi makuuhuonetta, joista suurempaan on tehty ranskalainen parveke. Se tuo huoneeseen avaruutta ja siitä avautuu kaunis näkymä puutarhaan.
Parveke on myös käytännöllinen apu esimerkiksi vuodevaatteita tuuletettaessa. Yläkerrassakin on reilusti säilytystilaa, josta osa on piilotettu liukuovien taakse.
Puutarhaan on tehty pergola, joka näkyy olohuoneeseen.
Talon olohuoneesta on suora käynti puutarhaan, joka näkyy kauniisti sisätiloihin lasiovien kautta. Puutarha tuntuu melkein ulottuvan olohuoneeseen asti.
Kompostointi on talon emännälle läheinen asia. Puutarhan reuna-alueilla saavat kukkaset kukkia ja mehiläiset pörrätä omia aikojaan, siellä ei ole leikattavaa nurmikenttää. Leikkimökki palvelee nykyisin työkaluvajana.
Nyt kun omistaja asustaa omakotitalossa itsekseen, tilaa on liikaa yhdelle ihmiselle.
”Jos tästä joskus joutuu muuttamaan pois, eniten jään kaipaamaan tulisijoja”, hän sanoo. Nykyiseen elämäntilanteeseen paremmin sopiva, pienempi asunto on jo kiikarissa.