Seitsenvuotiaalla Peppi Hartikaisella on onni omistaa juuri sellainen huone, kuin punalettisellä kaimallaankin. Kelta-vihreän puutalon iso lastenhuone on pullollaan värejä, leluja, vaatteita, piirustuksia, askarteluja ja iloisen kirjavia huonekaluja.
Samanlainen hulvaton tytönhupakko hän onkin, yhtä rohkean päättäväinen kuin Astrid Lindgrenin omapäinen satuhahmo.
Keinuessaan pikkuisessa kukallisessa keinutuolissaan tai tanssiessaan ja pomppiessaan keittiön lattialla ruutumekon helmat heiluen ja suu höpöttäen, hän valloittaa tutut ja vieraat mennen tullen.
Tyttö sai nimensä, kun vanhempien, koristeveistäjä Ulla Antikaisen ja ilmastointiasentaja Jukka Hartikaisen ystävät totesivat pariskunnan talon olevan kuin Huvikumpu.
Niin tuli keltaiseen taloon syntyneestä pikkutytöstä Peppi.
"Kerrankin likka laulaa hoilotti terveyskeskuksen käytävällä railakkaasti Sukuvika on, kun suksi ei luista. Kaikkia nauratti, ja eräskin vanhempi rouva antoi Pepille euron", kertoo Ulla-äiti.
Pariskunta osti Siilinjärven ensimmäisenä sairaalana toimineen rakennuksen 10 vuotta sitten. Vaikka talo oli pahasti rapistunut, se täytti kaikki heidän toiveensa. He herättivät rakennuksen eloon uusimalla ulkolaudoituksen ja remontoimalla kotia pikku hiljaa.
Jossain aikakirjoissa rakennuksen nimi on Työkykyisten keuhkotautisten kansanparantola.
Täällä Ulla veistää verstaassaan puusta mitä ihmeellisimpiä luomuksia, ja Jukka remontoi kotia. Ensi vuonna talo täyttää 100 vuotta, ja puurakennuksessa korjattavaa riittää.
Viimeisin remppa on kellariin tehty sauna, jonka seinäpaneelit ovat tuppeen sahattua punahonkaa. "Ei täällä tule vapaa-ajan ongelmia", toteaa isäntä.
Hän harmittelee, että talon yhdeksän pönttöuunia on joskus purettu pois. Ne olisivat talvisin iso apu 300 neliöisen talon lämmityksessä.
Sisustus on iloinen sekoitus uutta ja vanhaa. Monet mööpelit ovat löytyneet kotimaan tai Ruotsin kirpputoreilta.
Persoonallisen sävyn kotiin tuovat Ullan tekemät esineet ja huonekalut, kuten keittiön koristeltu astiakaappi ja lasikantinen korurasia, joka toimii myös pikkupöytänä.
Komean luonnonkiviuunin savuhormin ja -kanavat teki ammattimuurari, mutta ulkovuorauksen hän jätti Ullalle.
Kun tämä pyysi muuraria loihtimaan luonnonkivistä jos jonkinlaista hyllyä ja uloketta, tokaisi muurari laiskasti: "Rouva on hyvä, ja tekee vaan ihan itse!"
No, rouvahan teki. Samalla, kun odotti Peppiä viimeisillään, monitaitoinen nainen sekoitti laastia ja muurasi kiveä kiven päälle. Saattoi siinä joku kahville poikennut tuttukin joutua laastia hämmentämään.
Keittiön vanhassa kirjailutyössä oleva lause sopii taloon, kuin letit Pepin päähän: "Hyvä kahvi, tuore pulla. Tänne ompi hauska tulla".
www.kaleva.fi