Paikan henki kertoo kyllä, mikä on sopiva koti, ajattelivat keramiikka- ja veistostaiteilija Antti Ylönen ja biologi Kaisa Kerätär, kun he kiersivät katsomassa vanhoja taloja.
Ja niin kävi, että Koiviston tila Iissä tuntui oikealta. Tosin aivan heti ostoajatus ei sytyttänyt. Antti oli lähdössä neljäksi kuukaudeksi työmatkalle Japaniin eikä jaksanut ajatella isoa remonttia.
Pariskunta asui Raksilassa Oulussa ja oli etsinyt jo pitkään taloa maalta, kun kuuli Heleena Koiviston perikunnan myyvän asumattoman tilan Illinsaaresta. Moni ostajaehdokas olisi halunnut panna vanhan päärakennuksen nurin ja rakentaa uuden. Siihen eivät Koiviston jälkeläiset suostuneet.
Talon rakennutti ilmeisesti Iin rovasti Jakob Frosterus tyttärelleen pastorinna Fredrika Cajanerille, kun tämä jäi leskeksi. Cajaner muutti kuuden lapsensa kanssa takaisin kotipitäjäänsä vuonna 1845. Talon tarkkaa rakennusvuotta ei tiedetä. Se muistuttaa pohjaltaan pappilaa: keskellä on eteinen ja sali, toisessa päädyssä kaksi kamaria, toisessa kamari ja keittiö.
Talossa oli asuttu vakituisesti viimeksi vuonna 1956. Kesäasuntona sitä oli käytetty 1980-luvulle asti.
Antti ja Kaisa eivät voineet pitkään vastustaa lähes alkuperäisessä kunnossa säilynyttä taloa. He tekivät kaupat keväällä 2004. Heistä tuli tilan kolmannettoista omistajat.
Uudet omistajat ovat hakeneet talolle suojelupäätöstä. He haluavat myös jälkipolvien huolehtivan sen säilymisestä. Entisöinnin on suunnitellut arkkitehti Helena Hirviniemi. Antin ja Kaisan ystävä, kirvesmies Väinö Tornberg, on ollut neuvomassa Anttia remontissa.
Ensimmäisen remonttivuoden ajan Antti ja Kaisa asuivat Oulussa. Ensitöiksi talon ympäriltä raivattiin villiintyneet pihlaja-angervot, avattiin piha ja vedettiin sisään vesijohdot, viemäri ja sähköt.
Aluksi päätettin kunnostaa keskeiset asuintilat. Kylpyhuone rakennettiin keittiön takana sijainneeseen pieneen piianhuoneeseen. "Se alkoi olla ikuisuusnurkka, josta näin painajaisia", Antti puuskahtaa.
Kylpyhuoneen lattiat on rakennettu vesivanerista ja kolmesta kipsilevykerroksesta. Kerrosten väliin jäävät lattialämmitys ja tuuletustila, joka kiertää myös seinissä. Keittiön vesijohdot kulkevat kylpyhuoneen vieressä, joten vesipisteitä on vain yhdessä nurkassa.
Kylpyhuoneen takana talon päädyssä on kuisti, jonne kuljetaan nyt ulkokautta. Entiseen oviaukkoon rakennettiin pieni ikkuna, josta valo pääsee kuistin läpi kylpyhuoneeseen.
Toinen iso projekti oli alkuperäisten ikkunoiden rappaus ja maalaus. Se saatiin päätökseen vasta muutama viikko sitten. "Onneksi oli lämmin syksy", Kaisa kiittää.
Ikkunoiden sisä- ja ulkokarmien välissä on perinteiseen tapaan jäkälää ja kuivakukkia. Ne ovat kauniita koristeita ja imevät ylimääräistä kosteutta. Ikkunat on tiivistetty pellavarivellä ja liimapaperilla.
Keittiön, salin ja makuuhuoneen leveät lattialankut kaivettiin esiin ja maalattiin, samoin salin hirsiseinät. Pienet lahovauriot paikattiin. Eristeinä on edelleen sammalta ja hiekkaa. Myös kaikki ovet ovat alkuperäisiä.
Keittiö ja makuuhuone tapetoitiin vanhan ajan seinäpapereilla. Kaisa on arkistoinut kansioihin näytteet seinistä löytyneistä tapettikerroksista ja sanomalehdistä, joista vanhimmat ovat vuodelta 1863.
Kirvesmies Väinö teki keittiöön kaapit ja makuuhuoneen yhdelle seinälle liukuovikomeron. Saliin ja punaiseen kamariin jätettiin vanhat pönttöuunit ja keittiöön puuhella, mutta makuuhuoneeseen piti muurata uusi takka. Muuri lämmittää myös viereistä Sofian kamaria. Peruslämpö tulee sähköpattereista.
muuttokunnossa. Kesällä Antti ja Kaisa vihittiin omilla ulkorappusilla.
Tekemistä riittää vielä pitkäksi aikaa. Välillä on hengähdettävä ja mietittävä, mitä seuraavaksi.
Antti haluaisi piharakennukseen työtilan ja saunan, mutta rakennus on niin huonossa kunnossa, että remontti on suunniteltava tarkkaan. Päärakennuksen itäpuolen kaksi kamaria ja eteinenkin ovat vielä kunnostamatta.
Hirsiseinäinen Sofian kamari ei välttämättä ehostusta tarvitse, jos se osoittautuu talven aikana riittävän lämpimäksi. Punaisen kamarin paneeleiden väritystä ja muita pintoja mietitään vielä. Eteisen violetit 1970-luvun tapetit ja lilat ovet saavat lähtöpassit.
Pihassa on myös 1700-luvulla tehty kaksikerroksinen vilja-aitta, joka on vähän kallistunut ja jonka huopakatto vuotaa muutamasta kohdasta.
Illinsaaren länsilaidalla on säilynyt neljän vanhan pihapiirin kokonaisuus. Yksi tiloista on kesäasuntona. Koiviston lisäksi toinenkin tyhjillään ollut talo on saanut äskettäin uudet asukkaat.
Illinsaari on hyvin vanha asuinpaikka. Perimätiedon mukaan saaressa on sijainnut Iin ensimmäinen kirkko, mahdollisesti jo 1300-luvulla.
Saaren toisessa päässä on upouusi asuinalue, josta ei ole Koiviston pihassa tietoakaan. Tie sinne kulkee melkein vierestä, mutta punamultaiset rakennukset ovat kuin omassa maailmassaan metsän keskellä.
"Yksi tuttava totesi, ettei meidän tarvitse laittaa joulua ollenkaan, kun täällä on valmiiksi niin jouluista", Kaisa nauraa sytytellessään kynttilöitä ulkolyhtyihin. Hänen kaksi aikuista lastaan tulevat Illinsaareen joulun viettoon.
Talo on kalustettu vanhoilla huonekaluilla, joista muutama oli siellä valmiina. Antti on perinyt kalusteita sukulaisiltaan ja Kaisa ostanut vähitellen vuosien varrella. Jotain on hankittu yhdessäkin. Seinillä on paljon taidetta.
Antin työhuone on edelleen Oulussa. Hän haaveilee, että saisi keramiikkapajan Kauppilaan, jonne Iissä asuvat taiteilijat puuhaavat kulttuurikeskusta. Omaan piharakennukseen tulisi veistotila.
Puuta käyttävän kuvanveistäjän taidoista ja työkaluista on ollut entisöinnissä hyötyä. Esimerkiksi ahtaita paikkoja Antti on päässyt työstämään japanilaisella sahalla, jossa on sahalaita molemmin puolin ohutta teräosaa.