Kysymys siitä, voiko venäläisiä maalauksia katsella, romaaneja lukea tai venäläistä musiikkia kuunnella Venäjän hyökkäyssodan aikana Ukrainaan, viittaa välittömästi taustalla olevaan, vielä laajempaan kysymykseen taiteen luonteesta.
Jos taide ymmärretään historian suorana ilmaisuna ja politiikan välittömänä välineenä, jotka johdonmukaisesti määrittelevät taiteellista luomista, niin muun muassa Šostakovitšin seitsemännen (Leningradin) sinfonian esittäminen Venäjän sotilaallisen aggression läsnä ollessa olisi varmasti mahdotonta hyväksyä.
Tämä olisi kuitenkin hyvin rajallinen käsitys taiteesta, joka ei ymmärrä taiteellisen vaikutuksen luonnetta. Taiteellisen teoksen vaikutus ei lopu taiteilijan luomisprosessiin; pikemminkin tämä prosessi jatkuu taideteoksen tulkitsemisessa. Juuri tässä yhteisessä taiteellisen tuotannon ja tulkitsemisen prosessissa taiteilijat ja yleisö kohtaavat toisensa, ja luovat taiteellisen todellisuuden. Toisin sanoen maalauksella, jota ei ole koskaan nähty, kirjalla, jota ei ole koskaan luettu, tai musiikilla, jota ei ole koskaan kuultu, ei ole taiteellista vaikutusta.
Tämä ei tarkoita, että taide olisi epäpoliittista – päinvastoin. Jos taideteos toteutuu vasta lukijan, kuulijan tai katsojan mielessä, jokainen lukija, kuulija tai katsoja voi luoda oman taiteellisen vaikutelmansa lukemansa, näkemänsä tai kuulemansa perusteella. Näin ollen demokratian olennainen elementti piilee kaikessa taiteessa.
Tämä puolestaan johtaa usein taiteen väärinkäyttöön poliittisena välineenä yksinvaltaisissa järjestelmissä. Millä autoritaarisella johtajalla on intressi itsevarmaan ja itseään määrittävään taideyleisöön?
Tämä tuo meidät takaisin alussa esitettyyn kysymykseen: Onko Leningradin sinfonian esittäminen hyväksyttyä nykyään? Tässä selostetun taideymmärrykseen nojaten tähän kysymykseen on helppo vastata.
Tietenkin – koska tämä taideteos välittää Leningradin väestön kärsimyksen eksistentiaalisena, universaalina inhimillisenä kokemuksena ahdistuksesta ja kärsimyksestä. Tämä on perustavanlaatuinen humanistinen kokemus, joka ei ainoastaan salli, vaan käytännössä kehottaa jokaisen kuulijan kuulemaan tätä musiikkia Kiovan, Harkovan tai Gazan sinfoniana.
Gerhard Schmitt
Oulu