Kaikki entinen ei ole huonoa eikä kaikki uusi hyvää. Yhteiskunnassa syntyy keksintöjä tai katoaa aina jotain. Kun entisen ja vanhan välille syntyy vuorovaikutusta, tapahtuu muutos.
2000-luvulla kännykät, tietokoneet ja robotit ovat vallanneet alaa. Palveluita muutetaan etäyhteyksillä hoidettaviksi. Hyvä niin. Pääset koneella suoraan pankkiin, verotoimistoon, terveyspalveluihin ja lukemattomiin kohteisiin etsiessäsi itsellesi sopivaa palvelua. Mutta voidaanko puhua vain myönteisestä kehityksestä?
Ohessa pari esimerkkiä yhteiskunnan taantumuksesta.
Ainakin asiakkaan ja palveluntarjoajan suhde on monissa tapauksissa hämärtynyt tai kadoksissa. Yhteiskunnan entiset tutut laitokset ovat haihtuneet, verkot vaihtuneet, nimet muuttuneet yhä kapulakielisemmiksi. Sähköiseen viestintään tottunutkin hapuilee reittiään verkossa ja joutuu pitkästymään turhaan odottamiseen. Kello käy eikä vastausta kuulu.
Päiväkotiin tuodaan yhä enemmän lapsia, joissa näkyy lapsen vajavaisuus suhteessa ikäkauteen kuuluviin taitoihin. Kotielämän ja laitoskasvatuksen tehtävien suhde on hämärtynyt. Esimerkiksi uhmaikä on voitu kotona kuitata hemmottelulla.
Puutteet kostautuvat. Varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa joudutaan paljon paikkaamaan niitä siksi, että yhteiskunta on jättänyt heitteille perhe-elämän hyvät puolet: kiintymyssuhteista ja yhdessä olon iloista ja rajoista keskustelemisen. Lapsen kannustaminen tasapainoiseksi luonteeksi kuuluu edelleen isälle ja äidille. Kun panostetaan vain laitoskasvatukseen, ammatti-ihmisten aika menee lasten persoonallisuuspuutteiden ja sosiaalisen avuttomuuden korjaamiseen sen sijaan että voitaisiin keskittyä tietojen ja taitojen opettamiseen. Opetus kärsii ja maksaa. Tulokset laskevat.
Se, että Suomea on viime vuosikymmeninä muutettu yhä lapsi- ja perhekielteisemmäksi näkyy myös tilastoissa. Ne paljastavat, että huostassa oli vuonna 2024 noin 11 300 lasta. Syynä on vanhempien päihteiden käyttö ja lasten koulunkäynnin laiminlyönnit.
Isien ja äitien tukemista ja kannustamista parempaan kotielämään tarvitaan, olipa perhetyyppi ja huoltokuviot millaisia tahansa. Tarvitaan myös yleistä myönteisen asenneilmapiirin luomista kotikasvatusta ja erilaisia perheitä kohtaan. Sitä on vain vähän julkisissa keskusteluissa ja mediassa. Puhutaan toki rahasta ja ongelmista. Mutta leppoisan yhteiselämän ja lähiyhteisöllisyyden kuvia näkyy korkeintaan suomenruotsalaisella tv-kanavalla ja S-ketjun mainoksissa.
Juuri julkaistun tilaston mukaan vanhusten määrän kasvun ja vähäisen syntyvyyden välillä on kuilu. Epäsuhta on taloudellinen uhka. Se on taantumusta, joka johtaa koulujen lakkauttamisiin, erilaisten työpaikkojen vähenemiseen, vinoutumiin kaikilla yhteiskunnan lohkoilla. Tätäkö ihmetellen jatkamme!
On tärkeää, etteivät yhteiset lait ja päätökset paljastu aataminaikuisiksi tai liian yksioikoisiksi. Sillä jos organisaatioiden väliset suhteet surkastuvat, koko yhteiskunta taantuu. Kansan kahtiajako kasvaa ja pahoinvointi. Edistystä olisi eri laitosten ja erilaisten palvelujen parantaminen ja vuorovaikutuksen lisääminen. Edistys johtaa koko kansakunnan rikastumiseen henkisesti ja aineellisesti.
Tuula Väyrynen
äidinkielen lehtori, eläkeläinen, Kempele
Oikaisu 29.9. kello 8.54. Korjattu huostassa olevien lasten määrä. Huostassa olevia lapsia oli vuonna 2024 noin 11 300, ei 115 000, kuten tekstissä väitettiin.