Lapsuudenmaisema oli Pattijoen taajamassa: matalia yhtaikaa rakennettuja tiilitaloja, hevosenkengän muotoinen tie ja leikkikentät, joilla riitti samanikäistä seuraa.
”Kaikki olivat tulokkaita”, Anne Paso muistelee lapsuusvuosiaan Pattijoella.
”Kovin juurevaksi ympäristöksi sitä ei voi sanoa. Ehkä juuri siksi minulle on tärkeää, että Oonalla on nyt ympärillään pidemmät juuret.”
Muotoilijan kodista näkyy Mikko-puolison suvun 1600-luvulta asti asuttama ympäristö. On Pasontie ja Veljestie, ja olohuoneesta avautuu näkymä, jonka päässä on rintamamiestalon pihapiiri. Siellä oli ennen Mikon mummula, jota asuttaa nyt setä vaimoineen.
Pason perhe muutti Helsingistä Kiiminkiin seitsemän vuotta sitten. Idea paluusta pohjoiseen oli yhteinen. Sopivaa kotia tai tonttia ei löytynyt pääkaupunkiseudulta, mutta Mikon suvun mailla Kiiminkijoen läheisyydessä oli metsäisiä hyviä rakennuspaikkoja.
Ennen oivallusta tarvittiin kuitenkin vuosia ja muuttoja, kerrostaloasunnosta toiseen. Ja joitain kymmeniä lentomatkoja.
”Omituista kyllä, minä ja Mikko olimme ajatelleet sitä samaan aikaan tahoillamme, lentokoneessa istuessamme. Olimme kumpikin miettineet, miksi pitäisi juuttua pääkaupunkiseudulle.”
Kun pariskunta matkusti töidensä vuoksi paljon, alkoi tuntua yhdentekevältä, missä perhe asuu. Miksi ei siis Kiiminkijoen varressa, josta ajaa puolessa tunnissa lentokentälle?
Seudulla on paljon muitakin paluumuuttajia.
”Tämä on merkillinen paikka, sillä moni Mikon lapsuudentoveri on tullut takaisin. Heidän lapsensa taas ovat nyt Oonan kavereita.”
Betonisen talon mittasuhteet on lainattu ympäristön rintamamiestaloista. Piippu on talon keskellä, kuten rintamamiestaloissa tavallisesti. Esikuvan vaikutus näkyy myös ikkuna-aukoissa, jotka on sijoiteltu keskelle seiniä, mutta skaalattu uudella tavalla.
”Tavallisesta saa hienoa, kun kiinnittää huomiota mittasuhteisiin ja tekotapoihin”, Anne toteaa.
Perhepiiristä löytyi ammattitaitoa uuden kodin valmistumisen joka vaiheeseen. Anne suunnitteli talon itse ja appi piirsi lupakuvat. Mikko teki isänsä kanssa paljon käsityötä, muun muassa pation portaat, jotka Anne piirsi maaston muotojen mukaisiksi.
Kahden sukupolven rakennustiimi puhalsi yhteen hiileen jopa niin, että asui yhdessä, isovanhempien talossa.
”Meillä oli vuoden ajan kotina mummula, jossa pidin sängyn alla yritykseni varastoa. Talon pesuhuone taas oli tuotantolaitoksena”, Anne muistelee.
Myös muuttopäivä on jäänyt elävänä mieleen. Omassa saunassa istuttiin ensimmäisen kerran isänpäivänä 2007.
”Kun olimme sopeutuneet vähän ahtaampiin oloihin, juttelimme vielä ensimmäisissä löylyissä kuiskaten.”
Muotoiluyritys Lovin johtajalle kertyy vuosittain 50–70 matkapäivää. Anne ei matkoilla ennätä ikävöidä kotia.
”Sitä paitsi rakastan hotelleja. Niissä kaikki tarvittavat tavarat ovat lähellä ja elämä yksinkertaista!”
Kotiin tullessa hurahtaa aina muutama päivä pökkyrässä, uusia ideoita ja vaikutteita sulatellessa, kunnes puoliso saa perusteellisen matkaraportin.
”Sopeutumisvaiheessa en tee yleensä mitään kotitöitä. Matkalaukutkin makaavat purkamatta lattialla jopa viikkoja.”
Estetiikka on Annelle tärkeää kotonakin. Oman kodin sisustus on yksinkertainen ja tasapainoinen kooste ulkomaan messumatkoilta tuotuja tuotteita, joista monen suunnittelija on Annen tuttava.
Talon tekevät kuitenkin kodiksi kolme toisenlaista asiaa: ”Koira, kirjat ja takka.”