Suomen nykyisistä työllisyystilastoista valonpilkahduksia on työläs löytää. Tilastokeskuksen tuoreimmat lukemat kertovat, että toukokuussa työllisiä oli vähemmän ja työttömiä enemmän kuin vuotta aiemmin.
Häivähdys paremmasta oli tieto, että työttömyysasteen trendiluku putosi huhtikuusta toukokuuhun 9,2:sta 8,8:aan. Trendiluku kertoo työttömyyden yleisemmän kehityskulun.
Muutama ekonomisti rohkeni jo nähdä käänteen kohti parempaa. Synkempi tulkinta kuului, että muutaman lähikuukauden kuluessa luvut kyllä tarkentuvat heikommiksi.
Kaikkiaan työttömiä oli toukokuussa 308 000.
Tilanteen vakavuudesta kielii sekin, että Suomessa tehtiin vastikään kyseenalainen ennätys. Yle kertoi, että keskimääräisen työttömän työnhaku oli toukokuussa kestänyt 70 viikkoa. Luku on korkein vuoteen 2007 ulottuvassa tilastoaineistossa.
Vanhastaan on ajateltu, että koulutus turvaa työpaikan. Yli vuoden työttömänä olleita korkeakoulutettujakin oli toukokuussa lähes 58 000, ennätyslukema myös se.
Suurtyöttömyydestä puhutaan hämmentävän vähän. Kun työttömien määrä 1990-luvun lamavuosina ylitti 300 000:n, puhuttiin kansallisesta katastrofista. Nyt rumiin lukuihin on turruttu.
Oppositio syyttää työttömyyden kasvusta hallitusta. Väite kuuluu, että etuuksien leikkaukset ja työmarkkinauudistukset luovat epävarmuutta, vähentävät kulutusta ja lisäävät työttömyyttä. Kuluttajien talousluottamus onkin alhon pohjalla, kun taas elinkeinoelämän luottamus on hivenen vahvistunut.
Hallitus puolustautuu sanomalla, että talouden epävarmuus johtuu ennen kaikkea kansainvälisistä tekijöistä kuten Trumpin tullishow'sta.
Ulkoiset syyt ovat kiistattomia, mutta osa hallituksen toimista on ollut epäonnistuneita. Työttömiä on kannustettu työnhakuun kepillä kuten työttömyysturvan porrastuksella. Mitä keppi hyödyttää, jos avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole?
Työttömiä koskee myös vuonna 2022 voimaan tullut työnhakuvelvoite, joka voi tarkoittaa neljän työpaikan hakua kuukaudessa. Työhakemusten sarjatuotanto ei vain auta mitään, jos työnantajat eivät voi tai halua palkata väkeä.
Työttömyyden pitkittyminen ei yleensä helpota työnsaantia. Hakijaan iskee väsymys. Työnantajat taas voivat miettiä, onko hakijassa jokin piilevä ongelma, kun muuten pätevän tuntuinen henkilö on vailla työtä.
Jos arkuus ja epäluottamus koskee kuluttajia, sama ongelma on työnantajilla. Yli 300 000 työttömän joukossa olisi nyt tarjolla myös parhaan A-ryhmän osaajia, joita ehkä myöhemmin ei enää ole saatavissa.
Monelle työttömälle tarjotaan nyt vaihtoehdoksi oman yrityksen perustamista. Kalevan juttu kuitenkin kertoi, että mikroyrityksiä lopetetaan nyt Pohjois-Pohjanmaalla kiivaaseen tahtiin. Taustalla on yleinen taloustilanne mutta myös edellisen ja nykyisen hallituksen päätökset, jotka pienet yritykset ovat kokeneet raskaaksi.
Oikea käsi ei Orpon hallituksessakaan näy tietävän, mitä vasen tekee.