Pohteen säästöt: Liminka me­net­tää ter­veys­kes­kuk­sen

Ravintolat: Tes­ta­sim­me Oulun Pekurin ra­men-pai­kan

Syyte: Tur­val­li­suus­alan opet­ta­ja kouri opis­ke­li­joi­ta ja uhkaili hak­kaa­mi­sel­la

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan – tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Suur­pe­to­jen met­säs­tys on vält­tä­mä­tön­tä – ny­kyi­nen su­si­on­gel­ma on täysin yh­teis­kun­tam­me pää­tös­ten ai­heut­ta­ma

Suurpetojen metsästys on noussut puheenaiheeksi. Suomen suurpedot ovat rauhoitettuja riistaeläimiä, joita on voinut metsästää poikkeusluvin. Poikkeusluvat ovat olleet joko kannanhoitosuunnitelmaan perustuvia tai vahinkoperusteisia.

Hoitosuunnitelman tavoitteena on elinvoimaiset suurpetokannat sekä niiden ihmisarkuuden säilyttäminen. Jälkimmäiseen tavoitteeseen liittyvät ihmisen turvallisuuteen, elinkeinon harjoittamiseen ja omaisuuden suojaan liittyvät näkökulmat. Tässä kirjoituksessani otan kantaa turvallisuusnäkökulmaan.

Suomessa suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen kautta on aikaansaatu ja ylläpidetty suurpetojen ihmiseen tuntemaa arkuutta. Tämän vuoksi luonnossa pedot yleensä väistävät ihmistä. Siksi Suomen luonnossa on voinut liikkua, harrastaa, kerätä luonnon antimia tai asua turvallisesti. Ihmisen turvallisuutta uhkaavat tilanteet esimerkiksi karhun ja ilveksen kohdalta ovat olleet vähäisiä.

"Suuri huoli liittyy myös luonnossa liikkumiseen tilanteessa, jossa suurpeto ei enää väistä ihmistä."

Tuore korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu (KHO 30.10.2023) karhun kannanhoidollisiin poikkeuslupiin on herättänyt aiheellisen huolen tulevaisuudesta. KHO katsoi omassa ratkaisussaan ne lainvastaisiksi. Pahimmillaan tämä tarkoittaisi sitä, että karhun kannanhoidollista metsästystä ei voisi harjoittaa. Tällä olisi iso vaikutus suurimman suurpetomme käyttäytymisen muuttumiseen.

Hyvänä esimerkkinä Suomessa on susi. Suden kannanhoidollista metsästystä ei ole voitu harjoittaa. Luonnollisena seurauksena on ollut suden ihmisarkuuden väheneminen. Nykyinen susiongelma on täysin yhteiskuntamme päätösten aiheuttama. Ihmisasutuksen keskelle tulevat sudet eivät ole ”häirikkösusia” vaan suurpetoja, jotka ovat oppineet sen, että ihmisestä ei ole vaaraa. Ihmisen ja suden väliset uhkaavat kohtaamistilanteet ovatkin lisääntyneet.

Jos KHO:n päätöksen seurauksena on suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen vaikeutuminen tai jopa loppuminen, suden lisäksi ihmisasutuksen läheisyyteen ilmestyvät enenevässä määrin karhut ja ilvekset.

Suuri huoli liittyy myös luonnossa liikkumiseen tilanteessa, jossa suurpeto ei enää väistä ihmistä. Varoittavana esimerkkinä Euroopassa on Romania. Karhun kannanhoidollinen metsästys kiellettiin vuonna 2016. Tämän jälkeen karhut ovat tappaneet Romaniassa 14 ihmistä ja lähes 100 ihmistä on joutunut karhun raadeltavaksi. Tämä on realismia, ei pelottelua.

Aiheellista on arvioida myös KHO:n päätöksen oikeudellista näkökulmaa. Suomessa lain ja lain tulkinnan eräs keskeinen periaate on suojella tasa-arvoisesti ihmisen elämää, elinkeinon harjoittamista sekä omaisuutta. KHO:n päätöksen mahdolliset seuraukset asettavat ihmiset Suomessa epätasa-arvoiseen asemaan. Tämä heikentää Suomessa juridiseen oikeudenmukaisuuteen liittyvää kunnioitusta.

Luonnonsuojelu on tärkeää. Suurpedoilla on oma paikkansa Suomen luonnossa. Haluaisin kuitenkin tulevaisuudessakin kulkea luonnossa turvallisesti ilman asetta. Tämän mahdollistaa ainoastaan suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen jatkuminen.

Kimmo Markkanen

FM, Oulu