Pian kolme vuotta mielipidetiedusteluja johtanut SDP on asemoitumassa hiljalleen hallitusvastuuseen ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen. Vankan suosion vuoksi omat kutsuvat puheenjohtaja Antti Lindtmania mielellään tulevaksi pääministeriksi.
Puolueen eduskuntaryhmä ja puoluejohto ovat kokoontuneet Ouluun kesäkokoukseensa nostattamaan henkeä. Vaalikentille on hyvä lähteä, sillä pitkä gallupnousu on vakiintunut noin 22–26 prosentin kannatukseksi.
Kokeneiden kansanedustajien takaraivossa sykkii ymmärrys siitä, että suurinkin suosio saattaa sulaa vaaliuurnilla. Niin kävi yhtä ylivoimaisesti gallupeja johtaneelle keskustalle vuonna 2015. Juha Sipilän pullistama noin 25 prosentin kannatus tipahti äänestyspäivänä 21,1:een. Voitto tuli mutta ei odotetun murskaavasti.
SDP:n suvereeni johtoasema on pantu merkille hallituspuolueissa. Mahdollista vaalimenestyjää vastaan on aloitettu jonkin sortin ohituskampanja.
Varsinkin perussuomalaiset ovat pitäneet esillä suurimman puolueen sivuuttamista hallituksen muodostamisessa. Kierrokset kasvavat myös kokoomuksessa. Viimeksi veistä käänsi kokoomuksen kansanedustaja Martin Paasi, jonka mukaan seuraavasta hallituksesta pitää tulla porvarihallitus SDP:n äänimäärästä huolimatta.
Puheet ovat selvästi hermostuttaneet demarileirin. Siellä tuskin oli osattu pohtia vaihtoehtoa, jossa oikeistopuolueet ja keskiryhmä voisivat löytää toisensa ja jättää ensiksi tulleen oppositioon. Perustuslaissa ei ole sille estettä.
Lain mukaan hallituksen muodostamisesta päätetään eduskuntapuolueiden kesken, muita yksityiskohtia ei ole määritelty. Suurimmalla puolueella on sovittu ensioikeus tunnustella muiden halukkuutta hallitukseen, mutta periaatteessa vaalien ykkönen voidaan laittaa sivuun, ellei yhteisestä ohjelmasta päästä sopuun.
Suurimman puolueen etuoikeus on kuitenkin painanut vaa´assa. Suomessa ei 2000-luvulla ole käynyt niin, etteikö eniten kansanedustajia kerännyt puolue olisi saanut enemmistöhallitusta kasaan.
Toisaalta jokaisten eduskuntavaalien jälkeen tiedetään käydyn taustakeskusteluita toisenlaisista hallituskokoonpanoista, joissa ykköspuolue olisi jätetty lehdellä soittelemaan. Lopputuloksesta päätellen suunnitelmat eivät ole olleet realistisia.
Uutta on nyt se, että päähallituspuolueista on viestitetty näin voimakkaasti julkisuuteen porvarihallituksen jatkamisen puolesta. Mikäli niin kävisi, sitä voidaan pitää blokkipolitiikan alkuna Suomessa.
Lindtmanin taidot joutuvat puntariin heti huhtikuussa. Jos nykyisistä suurista hallituspuolueista ei löydy intoa lähteä demarivetoiseen politiikkaan, vaatii onnistumista haalia enemmistö opposition puolelta. Ainakin keskusta laskee varmasti tarkkaan uhat ja mahdollisuudet.