Täällä päivystävä kielipoliisi Moilanen, hyvää päivää! Yliopiston suomen kielen opettajani Sisko Brunni sanoi aikoinaan, että tulevan äikän open tärkein tehtävä on jarruttaa kirjakielen hallitsematonta muutosta, olla kapulana puhekielen rattaissa, sillä lopulta kirjakieli muuttuu puhekielen kaltaiseksi kuitenkin. Kuulostaako tylsältä? Tehdään nyt kuitenkin työtä käskettyä.
Nykyään kaikki on isoa! Ei, en tarkoita, että mikään ei voisi olla pientä, pikkuruista tai mikroskooppista, olematonta. Tarkoitan, ettei juuri mikään ole enää suurta. Laitetaanpa ensin siis perusasiat kuntoon. Iso on tarkoittanut konkreettisesti isoa asiaa, kun suuri on omistettu abstrakteja, suuria asioita varten, kuten esimerkiksi aatteita ja ajatuksia.
”Antakaa isoa kättä!” remuaa joka ainut kuuluttaja konkoillessaan estradille. Miksei suuret suosionosoitukset tahi aplodit enää kelpaa? Harva se päivä saa lehdestä lukea, kuinka "halpuutetaan isosti" ja kuinka taloudessa on tullut "isoa nousua". Nuoren hiihtäjälupauksen kehitys ja kasvu on ollut isoa. Hoitaja kertoo unta parantavien keinojen olevan isosti käytössä.
Kuka ottaa mieluummin ison jaksuhalin, jos suuri, lämmin halauskin olisi tarjolla? Entäs miltä sinusta kuulostaisi Aleksanteri ja Pietari Iso? Ei varmaan kovin hyvältä. Kuulostaisivat tukevilta miekkosilta vaikutusvaltaisuuden sijasta.
Jääköön muut isoineen, kaikkineen! (Tuossa lauseessa oli muuten jussiivi ja komitatiivi, jotka myös meinaavat kadota, mutta niistä ehkä joku toinen kerta.) Minä pitäydyn suuruudessa! Täten olen toteuttanut Brunnin minulle sälyttämää tehtävää, mutta tuskin tälläkään tekstillä suurta vaikutusta on. Kuka sitä nyt kaiken maailman maistereita uskoisi.
Jussi Moilanen
lukion äidinkielen ja suomen kielen opettaja, Oulu