Joukkoliikenne: Oulun jouk­ko­lii­ken­teen linjat siir­ty­vät pois OTP:lta ensi vii­kol­la, lii­ken­tees­sä voi olla häi­riöi­tä

Uimavedet: Katso Kalevan ui­ma­ran­ta­ko­nees­ta, kuinka puhdas vesi lä­hi­ran­nal­la­si on

Kolumni
Tilaajille

Suru an­sait­see ar­vos­tus­ta – Miksi surua ei näytetä avoi­mem­min?

Piristy. Älä mieti tuollaista. Entä jos menisit lenkille. Olen kuullut nämä neuvot useita kertoja elämässäni, yleensä ollessani surullinen. Lohduttajan aikeet ovat varmasti vilpittömät, mutta neuvominen ja kannustaminen aiheuttavat minulle ainoastaan huonomman olon. Se saa minut tuntemaan suruni vääräksi. Enkö saisi tuntea näin?

Suru on ollut minussa vahva aina. Se puskee esiin usein, milloin mistäkin syystä. Olen surrut menetettyjä ihmisiä, rakkauden loppumista, omaa ja toisten huonoa oloa, tuhottua luontoa, tappamaani ampiaista ja pudonnutta jäätelöä. Suren usein myös ilman syytä.