Turpeessa on Suomella valtava omaisuus. Se vastaa määrältään lähes Norjan tunnettuja öljyvaroja. Norja on hyödyntänyt uusiutumattoman öljynsä ja on rikas velaton valtio. Suomi ei hyödynnä uusiutuvaa turvettaan ja on pahoin ylivelkaantunut.
Turve lisääntyy eli uusiutuu noin 41 miljoonaa kuutiometriä vuosittain (GTK selvitys nro 443 v 2014). Vuosina 2000–2021 on turvetta nostettu keskimäärin 17 miljoonaa kuutiometriä/vuosi, viime vuosina tosin huomattavasti tätä vähemmän.
Suomen turvepääoma on lisääntynyt nostotkin huomioiden 24 miljoonaa kuutiometriä/vuosi. Vuosina 2000–2021 on turve siis lisääntynyt eli uusiutunut yli 500 miljoonaa kuutiometriä.
Vuonna 2000 luokiteltiin turve eduskunnan suuressa valiokunnassa arpomalla uusiutumattomaksi energiaksi. Äänet olivat äänestyksessä menneet tasan. Nyt on talousvaliokunnassa pohdittu jo toista vuotta tätä samaa asiaa, eli onko turve uusiutuvaa vai uusiutumatonta energiaa.
Sillä on suuri merkitys, onko jokin energialähde uusiutuvaa vai uusiutumatonta. Uusiutuvan energian käyttö on suositeltavaa ja luonnon kannalta kestävää, uusiutumattoman energian kuten öljyn, kivihiilen ja maakaasun ei sitä ole.
Suomi voisi olla energian suhteen omavarainen, jos se hyödyntäisi uusiutuvan turpeensa. Koska kotimainen turve on luokiteltu uusiutumattomaksi, siitä on tehty muun muassa verotuksellisesti niin kallista, että voimalaitosten on ollut edullisempaa tuoda puuhaketta ulkomailta.
Esimerkiksi Venäjältä on tuotu viime vuosina valtavia määriä haketta kotimaisen turpeen korvaajaksi.