Suomessa on viime vuosina noussut uudenlainen työturvallisuuden ylikorostaminen muotiin. Näyttää siltä, että suuryrityksissä on lukuisa joukko henkilöitä, joilla ei ole muuta työtä kuin keksiä yhä uusia ja uusia keinoja tuoda työturvallisuutta ja tapaturmien välttämistä esiin.
Byrokratian oppikappaleen mukaan byrokratian ainoa tarkoitus on luoda lisää byrokratiaa ja byrokraatteja. Ainakin työturvallisuuden kohdalla asiassa on onnistuttu jopa yli sataprosenttisesti.
Eihän kukaan toivo työtapaturmaa kenellekään, mutta suuryrityksissä näyttää nykyisin olevan aivan oma ammattikunta, jonka ainoa työ on keksiä uusia tietokoneohjelmia liitettäväksi työn tekemiseen riskittömästi, lappusia läheltä piti -tilanteiden arvioimiseen ynnä muita vastaavia menetelmiä työntekijöiden raskauttamiseksi.
Uutta tämä vuosia kestänyt kehitys ei ole. Jo kauan on ollut käytäntö, että kun tekijälle sattuu vahinko, joutuu työnjohtaja/työnantaja rangaistavaksi.
Ilmeisesti nykyiset lakien laatijat eivät ole koskaan tehneet käytännön töitä, joten heidän käsityksensä työntekijöiden ammattitaidosta ja kyvystä toimia turvallisesti on hämärtynyt. Seurauksen on saatu lukematon valikoima sääntöjä, ohjeita, lakeja, lappuja, lippusia ja ohjelmia, joita tekemällä nämä kirjanoppineet työllistävät itsensä. Samalla he vievät työntekijöiden aikaa niistä tuottavista töistä.
Toki työturvallisuus on tärkeä asia, mutta vastapainona on aika, joka menee noiden pakollisten lippusien sekä ohjelmien tekemiseen. Myös nuo ”työturvallisuusbyrokraatit” ovat rasite yrityksen kannattavuudelle. Kahden heikäläisen palkalla saa kolme tekijää, vieläpä ammattilaista. Vanha tekijä tuntee työnsä, sen vaarat ja riskit, ja osaa toimia turvallisesti.