Yleisen väittämän mukaan Gazan sota alkoi Hamasin marraskuisista terrori-iskuista, joihin Israel on vastannut. Väite on epähistoriallinen. Konfliktin juuret ovat eurooppalaisessa kolonialismissa ja Israelin terrorissa.
Israel on Yhdysvaltojen tavoin asutuskolonialismista syntynyt valtio. Palestiinaa pohjustettiin juutalaisten kotimaaksi Britannian siirtomaavallan toimesta 1920-luvulla. Oman lisänsä alueen historiaan antavat juutalaiset äärijärjestöt, jotka 1936–1948 välillä tehtailivat terrori-iskuja palestiinalaisia vastaan.
Toisin kuin muut siirtomaamandaatit, Palestiina ei saanut mahdollisuutta itsenäisyyteen, vaan Euroopan suurvaltojen hyväksymän aluejaon pohjalle perustettiin 1948 Israel. Vuosien 1947–1948 taitteessa juutalaisten aseryhmät ajoivat 750 000 palestiinalaista kodeistaan systemaattisella kylien tuhoamisella.
Rakentamalla siirtokuntia vuodesta 1967 miehittämälleen Jordanin länsirannalle Israel on pirstonut loput palestiinalaisalueet maantieteellisesti epäyhtenäisiksi reservaateiksi, joissa eletään mielivaltaisen miehityksen alla. Gazasta se vetäytyi 2005 vain asettaakseen sen rikolliseen saartoon.
Hamas perustettiin vuonna 1987 miehitetyssä Gazassa Israelin vastaiseksi vastarintaliikkeeksi. Sitä ei olisi ilman Israelin kolme sukupolvea jatkunutta terroria. Palestiinalaisten terrorismi ei sekään edistä rauhaa, mutta Israel on sortavana osapuolena määrittänyt taistelun luonteen väkivaltaiseksi. Se “puolustautuu” ihmisiltä, joiden maat se on varastanut ja joiden sukulaiset se on surmannut.
Israelin äärimmäiset sotatoimet Gazassa ovat aiheuttaneet akuutin nälänhädän. Lancet-lehti on arvioinut 186 000:n palestiinalaisen kuolleen. Kansainvälinen rikostuomioistuin tutkii Israelin syyllistymistä kansanmurhaan ja sen johtajista on valmisteilla pidätysmääräykset.
Suomi on omaksunut mallikkaasti länsivaltojen kaksoisstandardit myötäilemällä Israelin ja sen tärkeimmän tukijan USA:n intressejä. Tämä on näkynyt poukkoiluna tulitaukovaatimusten tukemisessa YK:n yleiskokouksessa.
Suhteessa Ukrainaan hyökänneeseen Venäjään Israelia käsitellään Suomessa varovaisesti. Yksikään toimittaja ei ole uskaltanut kysyä päättäjiltämme miksi Suomi ja EU eivät ole asettaneet rajuja talouspakotteita Israelille, kun Venäjälle ovat?
Niin sanottu “kahden valtion malli” ei ole ongelmaton ratkaisu konfliktiin. Epäyhtenäisille keskellä Israelia sijaitseville palestiinalaisalueille perustettu “valtio” olisi pahimmillaan Israelin toteuttaman rotuerottelun institutionalisoimista.
Rauhanratkaisun päämääränä täytyy olla yksi valtio, jossa kaikki kansanryhmät nauttivat samoista oikeuksista. Mallin voi ottaa apartheidin jälkeisestä Etelä-Afrikasta. Palestiinan valtio Israelin rinnalla voi toimia tämän päämäärän välitavoitteena.
Suomen on lopetettava murhaajien mielistely ja harjoitettava aitoa “arvopohjaista realismia” tunnustamalla Palestiinan valtio.
Waltteri Niiranen
filosofian maisteri, Oulu