Pääkirjoitus

Suomen ul­ko­po­li­tii­kan avain­ter­mi muut­tui, mutta not­keut­ta ja rea­lis­mia on osoi­tet­tu en­nen­kin

Presidentti Alexander Stubb avasi ulkopoliittista ajatteluaan Suomen suurlähettiläille tiistaina Helsingissä.
Presidentti Alexander Stubb avasi ulkopoliittista ajatteluaan Suomen suurlähettiläille tiistaina Helsingissä.
Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Helsingissä jatkuvien suurlähettiläspäivien yksi tavoite on välittää Suomen edustustoille maailmalla tietoa ulkopolitiikan johdon näkemyksistä ja odotuksista. Tänä vuonna suurlähettiläille puhui ensimmäistä kertaa tasavallan presidentti Alexander Stubb.

Suomen linjan muutoksesta muutaman parin vuoden aikana saa kuvan, kun katsoo, mistä tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui suurlähettiläille elokuussa 2021. Puheen teemoina olivat esimerkiksi lännen vetäytyminen Afganistanista ja Ety-järjestön mahdollinen juhlakokous Helsingissä vuonna 2025.

"Kasvavien jännitteiden ja yhteisien ongelmien keskellä koko maailma, ei vain Etyj-alue, tarvitsee nimittäin kipeästi Helsingin henkeä", Niinistö perusteli.

Natosta saati Suomen jäsenyydestä siinä presidentti ei maininnut mitään. Yli puolet suomalaisista vastusti Nato-jäsenyyttä, neljäsosa kannatti. Teema ei ollut ajankohtainen.

Täsmälleen kuusi kuukautta myöhemmin eli 24.2.2022 Venäjän joukot marssivat Ukrainaan toteuttamaan Vladimir Putinin suuruudenhullua suunnitelmaa.
Parissa päivässä suomalaisten Nato-kannat kääntyivät jäsenyydelle myönteisiksi. Jäsenyydestä tuli totta vuoden 2023 huhtikuussa.

Presidentti Aleksander Stubb toisti tiistaina suurlähettiläille jo tunnetuksi tulleen ulkopoliittisen johtoajatuksensa ja selvitti sen sisältöä tarkemmin. Termi on arvopohjainen realismi.

Arvot liittyvät Stubbin mukaan esimerkiksi keskeisiin vapauksiin, ihmisoikeuksiin ja kansainvälisten sopimusten velvoitteisiin. Kansakunnan osoittama realismi tuli hänen mielestään näkyviin juuri keväällä 2022. Kun olosuhteet muuttuivat ratkaisevasti, siitä tehtiin nopea johtopäätös.

Stubbin näkemysten pohjalta saattoi saada käsityksen, että herkkyyttä nopeiden ulkopoliittisten linjausten tekemiseen ei aiemmin olisi ollut. Näin asia ei ole.

Näytteen uuden tilanteen nopeasta oivaltamisesta antoi esimerkiksi verkkaiseksi päättäjäksi moitittu presidentti Mauno Koivisto. Hän ällistytti kansakunnan syksyllä 1990, kun  Neuvostoliitto eli viimeisiä kuukausiaan. Koivisto mitätöi yksipuolisella tulkinnallaan ne Pariisin rauhansopimuksen artiklat, joissa rajoitettiin Suomen mahdollisuuksia puolustautua.

Samassa yhteydessä Koivisto teki tulkinnan, jonka mukaan Saksan hyökkäävään rooliin viittaavat yya-sopimuksen kohdat olivat vanhentuneet.

Suomen ulkopoliittinen liikkumatila laventui muutamalla kynän vedolla ratkaisevasti.

Tällä hetkellä Suomen naapurissa on uhitteleva ydinasevalta, jonka ajautuminen epävakauden tilaan on mahdollista. Tämä voi tietää myös arvopohjaisen realismin ja maan ulkopoliittisen johdon joutumista testitilanteisiin. Peruserona entiseen on, että nyt Suomella on turvanaan 32 jäsenmaan Nato.

Helsingin henki vuodelta 1975 ei sekään olisi pahitteeksi tämän hetken Euroopassa, sillä luottamus lisää turvallisuutta. Realismia sekin. Uutta Etyk-huippukokousta ei enää tällä vuosikymmenellä kuitenkaan nähdä.