Suomen kanta EU:n tulevaan rahoituskehykseen on monin osin hyvä, mutta vakava huoli nousee alueiden asemasta. On hyvä, että Suomi haluaa vahvistaa kilpailukykyä ja puolustusta, mutta se ei saa tapahtua muiden tärkeiden tavoitteiden, kuten aluekehittämisen kustannuksella, jolloin suurimpina kärsijöinä ovat Itä- ja Pohjois-Suomi.
Koheesiopolitiikka on vuosien varrella ollut näille alueille elintärkeä työkalu. Sen avulla on voitu tukea yrityksiä, kehittää tutkimusta ja vahvistaa elinvoimaa alueilla, joille kansallinen rahoitus ei enää yllä. Jos näitä rahoja siirretään puolustukseen, vaarana on, että harvaan asutut seudut jäävät kehityksessä jälkeen ja koko maan kasvun edellytykset pysähtyvät.
Suomen hallituksen esitys laskea EU-budjettia on kyseenalainen. Kun vertailussa ei huomioida koronakriisin jälkeistä elpymisrahoitusta, syntyy väärä kuva siitä, että komission ehdotus olisi liian suuri. Todellisuudessa kokonaisrahoitus pysyisi lähes ennallaan – mutta jos Suomi ajaa voimakkaita leikkauksia, leikkaamme lopulta omia mahdollisuuksiamme kehittää pohjoista.
Erityisen huolestuttavaa on, että EU:n rahoituksen valmistelu ollaan keskittämässä entistä tiukemmin valtioneuvoston käsiin. Komission esittämä ”kirjekuorimalli” tarkoittaisi, että valtio päättää itse rahojen jaosta. Jos alueita ei oteta mukaan, vaarana on, että paikallinen asiantuntemus jää kuulematta ja kehittämisen painotukset irtoavat arjen todellisuudesta.
Alueiden ääni pitää kuulua, kun rahoitusta suunnitellaan ja jaetaan. Kehittämisen on lähdettävä paikallisista tarpeista – ei Helsingistä tai Brysselistä käsin. Samalla hallinnollista byrokratiaa on purettava myös kotimaassa, sillä osa EU-rahoituksen raskaudesta on itse tehtyä.
Puolustuksen vahvistaminen on tärkeää, mutta se ei saa tapahtua elinvoiman kustannuksella. Pohjoisessa tiedetään, että ”asuttu raja on turvallinen raja.” Jos ihmiset ja elinkeinot katoavat rajaseuduilta, katoaa myös turva. Turvallisuutta ei rakenneta vain sotilailla ja sensoreilla, vaan se syntyy siitä, että ihmiset voivat elää, työskennellä ja yrittää kaikkialla Suomessa.
Alueiden välinen tasa-arvo ei ole vielä toteutunut, ja EU:n tuella on ollut ratkaiseva merkitys sen eteen tehtävässä työssä. Koheesiopolitiikan hyöty ei näy pelkkinä euroina, vaan siinä, että meillä on tulevaisuus myös pohjoisessa. Me tarvitsemme elinkeinoja, tutkimusta, nuoria, jotka jäävät kotiseudulleen – ja valtiota, joka luottaa siihen, että alueet osaavat kehittää itseään.
Olli Rainio
maakuntahallituksen puheenjohtaja, Lapin liitto