Opetusministeri Anders Adlercreutz (Rkp) puhui puolueensa puoluevaltuustossa perussuomalaisten käyttäytymisestä. Puheen sanoma oli huolestuttava suomalaisuuden näkökulmasta.
Adlercreutz ei tunnu tunnistavan perussuomalaisten ”huonon käyttäytymisen” ja ”provosoinnin” merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle, vaan kokee sen olevan vain osa poliittista peliä.
On tosiasia, että Suomen talous on kriisissä hitaan talouskasvun ja suurien globaalien mullistusten takia. Julkinen sektori paisui korona-aikana ja Venäjän hyökkäyssodan takia. Sopeuttaminen on pakollista ja kivuliasta, mutta olen jo pitkään surrut sitä, että perussuomalaiset käyttävät kaikkia koskevaa hyvin haastavaa tilannetta suomalaisten arvojen tuhoamiseen.
Muut hallituspuolueet eivät näytä tunnistavan perussuomalaisten arvoja rappeuttavaa vaikutusta vaan, Adlercreutzin sanoja lainaten, ”me pidämme pään kylmänä ja keskitymme tärkeisiin uudistuksiin”. Mielestäni uudistukset olisi mahdollista toteuttaa ilman suomalaisuuden ja sen arvojen romuttamista.
Suomalaisuutta ei rakennettu suvaitsemattomuudella ja rankaisulla. Suomalaisuus rakennettiin kulttuurilla, taiteella, koulutuksella, luokkien välisellä yhteistyöllä, vallan jakamisella, oikeusvaltiolla, armollisuudella sekä yhteisillä uhrauksilla ja ponnisteluilla.
Suomalaisuuden kaunein idea on yhteistyön, sivistyksen ja tasa-arvon mahdollisuus huolimatta luokasta, syntyperästä tai lähihistoriasta. Siirtymät sääty-yhteiskunnasta tasavaltaan, vuoden 1918 tapahtumista eteenpäin pääseminen, jälleenrakennus ja nopea muutos maatalousyhteiskunnasta entiseksi tietoyhteiskunnan suurvallaksi kertoo suomalaisuuden tarinaa.
Perussuomalaiset nakertavat puheillaan tätä suomalaisuuden ydintä ja tuovat tilalle oman sisäisiin ja ulkoisiin vihollislinjoihin perustuvat arvonsa ja tarinansa. Muut hallituspuolueet antavat tämän tapahtua, koska ”tärkeät uudistukset” ovat selkeästi tärkeämpiä.
Lapsi on menossa pesuveden mukana. Talous ehkä tervehtyy, mutta hinta on kauhea.
Tekeillä on ilkeyteen ja globaalin talouden lainalaisuuksiin perustuva yhteiskunta, jonka suurin ilmentymä on individualistinen yksilö, joka kilpailee toista samanlaista vastaan. Siinä maailmassa kansakunnat, kuten Suomi, tulevat liukenemaan olemattomiin. Ehkä se on perussuomalaisten tavoite.
Kenellekään ei pitäisi olla epäselvää, että parlamentaarisesti valittu edustaja on yhteisön arvojen luoja. Hänellä on vastuunsa ja velvollisuutensa. Tätä eivät hallituspuolueiden valtaapitävät tunnu ymmärtävän.
Joose Mikkonen
Teatteritaiteen maisteri, Oulu