On todella miellyttävää, että joku vastaa kirjoitukseen ja esittää oman mielipiteensä, kuten lapualainen konservaattori Tapani Kurttila. Mutta, en ole kirjoittanut, että metsästysrikoksesta ei tulisi tuomita ja oman käden oikeuden voi toteuttaa muukin henkilö kuin metsästäjä.
Syy ja seuraus, miksi olen usein kirjoittanut, on esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen kanta-arviot, jotka vuodesta toiseen ovat hämmentäviä.
Suurpetokannat eivät ole kasvaneet erityisesti suden osalta. On sitä vastoin julkaistu yliopistotason tutkimuksia, joissa esitetään salametsästyksen takia kuolleita susia, ja näistä ei löydy tutkimuksen lähdeviittauksissa poliisin aineistoa salametsästyksen näytöksi.
Suomalainen tapa lähestyä ongelmia on usein rangaistuksen kautta. Peräänkuulutetaan kovempia rangaistuksia, uhkaillaan metsästäjiä tekemään edelleen palkatonta työtä, vaikka suurriistavirka-apu on varsin haasteellista suurpetokantojen kasvaessa, eduskunta antaa lisämäärärahaa petokorvauksiin verovaroista, lisätään erätarkastajien valtaoikeuksia ja kirsikkana kaiken päälle keksitään karhuvapaita roska-astioita, joka hämmentää allekirjoittanutta.
Suomalainen tapa poistaa suurpeto-ongelman juurisyitä on varsin erikoinen ja siitä seuraa, että mehiläisalan yrittäjät lopettavat toiminnan, lammasalan yrittäjät toteavat toiminnan usealla alueella mahdottomaksi, maaseudun pienten kuntien koulukuljetusten lisäkulut suurpetojen takia eivät ole järkeviä menokuluja ja maaseudulla asuvien piha-alueiden aitaus ei ole maalaisjärjen mukaista, eli suljetaan ihmiset ja eläimet aidan sisäpuolelle.
Heti ongelmien tullessa ilmi esitetään laumanvartijakoirien hankkimista, sähköaitojen rakentamista ja tuotantoeläinten ottamista aina sisälle. Kyseiset toimet lisäävät edelleen maaseudun ihmisten työtaakkaa ja taloudellista kuormitusta, jonka merkitystä eivät ymmärrä sellaiset henkilöt, joita asiat eivät kosketa arkielämässä ja palkkapussissa.
Ja arvoisat Kalevan lukijat, usea edellä mainittu asia ei kosketa Pohjois-Pohjanmaata, koska maatilojen määrä on romahtanut alueellamme, siksi kirjoitan aina koko Suomea ajatellen.
Olen myös huomannut, että jos metsästysseuran tai kunnan alueella ei ole susilaumaa, silloin ongelmaa ei ole olemassa, ja päinvastoin. Siis metsästäjät ajattelevat kuten suomalaiset yleensä: kun asia ei kosketa henkilökohtaisesti, ongelmaa ei ole olemassa. Eli pitäisi hoitaa terveyttä ennen sairauden mahdollista puhkeamista.
Mistä suurpetojen lukuisat pihakäynnit johtuvat, tämä on se ydinkysymys, joka pitää ratkaista, jotta päästään eteenpäin, ilman turhia suuria taloudellisia lisäkuluja veronmaksajille.
Asko Lampinen
Kirjailija ja SML Oulun piirin toiminnanjohtaja 2010–2015, Muhos