Värikkäät suojalasit kuuluvat lähes poikkeuksetta jokaisen kilpahiihtäjän kasvoille. Varsinkin silloin kun pakkaslukemat ilmoitetaan kaksinumeroisilla luvuilla juuri kukaan ei lähde ladulle ilman kunnon varustusta, ja niihin pitäisi kuulua myös suojalasien automaattisesti. Varsinkin kun viima tuo säähän lisäpurevuutta.
Jääliläinen Juha Kärkkäinen painottaa, että jokaisen sunnuntaihiihtäjän ja kuntoilijan pitäisi lenkille lähtiessään huolehtia myös silmiensä suojaamisesta.
Hiihtovalmentajana ja suksiagenttina toimiessaan 1980-luvun taitteessa ja vielä 90-luvullakin Kärkkäinen ei itse kantanut huolta silmistään ja saa nyt maksaa kalliin hinnan ajattelemattomuudestaan.
Hänen silmänsä jäätyivät hiihtolenkkien aikana useammankin kerran, ja nyt Kärkkäinen kärsii sarveiskalvon rappeumasta eli ceratoconus-nimisestä sairaudesta.
"Ensimmäisen kerran silmät jäätyivät Rovaniemellä Tottorakan laskuissa, toisen kerran Rokualla ja sitten vielä Salpausselälläkin. Varsinaista jäätymistä ei huomaa, ennen kuin se on liian myöhäistä. Kovassa vedossa esimerkiksi alamäissä silmien vesi jäätyy silmän sarveiskalvon pinnalle, eikä tämän jälkeen enää näe selvästi", Kärkkäinen kertoo.
Hän meni näyttämään valon-arkoja silmiään OYS:n poliklinikalle ja otettiin välittömästi saamaan lisähoitoa.
Silmät hoidetaan kuntoon leikkaamalla rappeutunut sarveiskalvon osa pois ja tilalle laitetaan terve silmä elinsiirtona.
"Vasen silmä on nyt kunnossa. Se operoitiin ensimmäisen kerran 1991 ja toisen kerran 2001, ja on se nyt hyvä. Oikea silmä leikataan heti, kun sopiva siirrännäinen saadaan", toistaiseksi sairaslomalla oleva Kärkkäinen kertoo. Hän joutuu pitämään kaiken aikaa tummahkoja laseja, sillä kirkasta valoa silmät eivät siedä lainkaan. Seurauksena on migreenikohtaus, ja jokainen tietää niiden hankaluudet.
Toiveissa on palata työelämän piiriin, kunhan molemmat silmät on saatu hoidetuksi kuntoon.
"Vaikka suojalasit tuntuvat kalliilta hankinnalta, kunnolliset lasit tienaavat varmasti itsensä. Jos tällainen vahinko pääsee tapahtumaan, tämä on todella hankala vaihtoehto", Kärkkäinen varottaa.
Miesten hiihdon tila huolestuttaa
Juha Kärkkäinen hiihti itse kilpaa aikoinaan hyvällä kansallisella tasolla - kuten hän ilmaisee. Sen jälkeen hän toimi mm. Juha Sarkkisen valmentajana, nykyisin hoivissa on 23-vuotias Kiimingin Urheilijain Juha Vähämetsä.
Välillä työ vei Kärkkäisen Jyväskylään, mutta suksi- ja hiihtokenkäagenttina työ ja harrastukset pysyivät edelleen hiihdon ympärillä.
Suomen hiihdon nykytila saa Kärkkäisen huokaamaan syvään. Yhtä syvään kuin mihin miesten hiihto on vaipunut.
"Naiset hiihtävät lujaa. Varsinkin Virpi Kuitusen vauhti oli kovaa valuuttaa Iisalmen SM-ladulla. Mutta tuskin miesten hiihto pääsee kuopastaan vielä vuosikausiin. Valmennuksessa mentiin väärille urille, kun siirryttiin tehoharjoitukseen, vaikka vain harvat miehet olivat vielä valmiita siirtymään sille tasolle", Kärkkäinen lataa.
Kärkkäinen tarkoittaa vanhaa tietoa, että ensiksi pitää harjoitella kovaa, että pystyy harjoittelemaan kovaa.
"Takana pitäisi olla vähintään kolmen vuoden harjoitusrupeama kovaa rääkkiä, 800-1 000 tunnin työt vuotta kohden. Vasta sitten harjoitteluun voi lisätä tehoa, kun kolme asiaa on kunnossa: peruskestävyys, voima ja vauhtikestävyys. Nyt järkiään mieshiihtäjät pamahtivat puhki, kun siirtyivät tehoihin liian aikaisin", Kärkkäinen selventää.
"Ennen kuin tästä suosta selvitään, menee pitkä aika."
"Useasti tehdään myös virhearvio siinä, kun siirrytään yleiseen sarjaan. 14-, 16- ja 18-vuotiaissa voidaan menestyä suhteeellisen vähäisen harjoittelun turvin, jos on lahjakas urheilija. Yleisessä sarjassa vaaditaan jo aivan erilaista vauhtia, eikä sitä saada ilman kunnon harjoittelua. Kun tehot nostetaan liian nopeasti koviksi, vaarana on ylikunto ja väsymystila", Kärkkäinen varottaa.
Sprinttikisa vaatii myös kestävyyttä
Virhearvio saattaa Kärkkäisen mielestä syntyä myös sprintin ympärille siitä, että kisassa tarvitaan vain nopeutta.
"Kuitenkin siinä hiihdetään lyhyen ajan sisällä neljä kovaa kisaa (aika-ajo, alkuerät, välierät ja finaali), joten kyse on täysin kestävyyskisasta. Neljä puolentoista kilometrin pyrähdystä; ilman kunnon pohjia ei ruljanssista selviä."
Suomessa on vain muutama valmentaja, jotka jaksavat jatkuvasti jauhaa kovaa harjoittelun -puolesta. Pekka Vähäsöyrinki, Veikko Anttonen, Esko Paavola kuuluvat Juha Kärkkäisen ohella tähän epäviralliseen klubiin.
Pohjoispohjalaisilla Anttosella, Kärkkäisellä ja takavuosien edustushiihtäjällä Ilkka Riikolalla on tiukkana tavoitteena saada Oulun seudulle pystyyn kovaa harjoitteleva hiihtotalli, jonka touhuja ja menestymistä seuraisi koko Suomi.
"Suunnitelma on vielä aivan kehitysasteella, mutta se elää. Viisi-kuusi mies- ja naishiihtäjää samaan poppooseen. Kaikki ottaisivat homman tosissaan. Muutamassa vuodessa kansalliselle huipulle ja siitä edelleen", Kärkkäinen kertoo unelmasta.
Tiedä, vaikka olisi joskus tosikin. Toistaiseksi puuttuvat vielä hiihtäjät ja rahoitus.
