Oulunsalo Soin taiteellinen johtaja, mezzosopraano Virpi Räisänen, parahtaa Ulvens döttrarin (Suden tyttäret) konsertin alussa yleisölle, että ”upeita laulajia ja minulle aiemmin tuiki tuntematon musiikki-genre”.
Oulussa pääsee harvoin osallistumaan konserttiin, jossa soitetaan taidokasta ja modernia etno-folkia.
Tässä tapauksessa ahvenanmaalaistaustainen yhtye sekoittaa taitavasti sekä jazzia, kansanlaulua, keskiaikaa että rock-mausteita omintakeiseen musisointiinsa. Kyse on selkeästi maailmamusiikkia kolkuttelevasta viisikosta.
Yhtyeen keulakuva on Berklee Collagesta jazzlaulajaksi valmistunut multi-instrumentalisti Johanna Grussner.
Sävellystyöt on tehnyt sisar Ella Grussner Cromwell-Morgan, joka hoitaa lyömäsoittimia ja laulaa, kuten myös kolmas sisar Isabella Grussner.
Kauniisti ruotsin kielellä soljuvan laulannan teksteistä vastaa Carina Karlsson.
Etukäteen eksoottis-mystisenä sävelmaailmoina hehkutettu Dimman håller andan –konsertti jakautui merkillisen huojahtelevasti peräti neljään osaan. Oli alku, keskikohta, loppu ja encore.
Alkuosan kansanlaulupohjainen kappale ei antanut vielä osviittaa lopullisesta sisällöstä, kuten eivät seuraavatkaan kappaleet. Tosin kolmikon stemmalaulanta alkoi jo kaikua epämiellyttävän korkealta ja kovaa.
Keskiosan Pigan gick på ängen –kansanlaulussa tahti kiihtyi Isabella Grussnerin hihkuessa hauskasti lehmihuutoja ai-aiii-aiii.
Instrumentaalisävelmä Kallbrand ja laulettu Skrån leväyttivät lavalle aidon Kaustisen hypnoosi-fiiliksen ruotsalaisen Hedningarna-yhtyeen tapaan. Yleisö reagoi voimakkaasti taputtaen.
Kliimaksissa sisarukset vonguttivat voimallisesti munniharppua eli märistysrautaa kolmannen sisaren veivatessa komeaa avainharppua.
Taustalla komppasivat yhtyeen uusimmat jäsenet Markus Helander ja Kristoffer Gottberg sekalaisine lyömä- ja puhallinsoittimineen.
Valitettavasti taitavasti musisoivat miehet jäivät turhankin katveeseen konsertin kokonaisuutta ajatellen. Urosten ulvonta jäi vaisuksi.
Kappalevalintojen yhteismitattomuus korostui loppua kohden, kun laulanta äityi taas liialliseen ylärekisteriin parin alavireistä pitkästystä aiheuttaneen kappaleen ohella.
Yleisön innokkaasti vaatima encore kuitenkin toteutui; Genom jorden –kappaleessa kaikui matalan kuiskaava laulu ja taitava instrumenttien käyttö.
Vihdoinkin pitkään odotettu maaginen luontoelementti toteutui ja kokonaisuudesta jäi kuin jäkin miellyttävä jälkimaku.
Kalevan kansankriitikot ovat kirjoittamisesta kiinnostuneita kansalaisia. He seuraavat Oulun juhlaviikkojen ohjelmistoa ja kirjoittavat tapahtumista kritiikkejä, jotka julkaistaan tällä sivulla. He pääsevät ilmaiseksi Oulun juhlaviikkojen tapahtumiin, joista he kirjoittavat.