Presidentti Alexander Stubbin ja Suzanne Innes-Stubbin kolmipäiväinen vierailu Viroon sujui kaikin tavoin aurinkoisissa tunnelmissa. Maiden suhteiden tilaa ylistettiin virallisissa puheenvuoroissa mutta ei yksin niissä.
Postimees-lehti totesi pääkirjoituksessaan, että Virolle on ilo ja kunnia, että sillä on sellainen liittolainen kuin Suomi. Liittolaisuudella viitataan Natoon, mutta perinteinen veljeskansa-termikin kirjoituksessa mainitaan pariin otteeseen.
Viron kansakunnan olemassaoloa uhannut neuvostomiehitys vei maat yli puolen vuosisadan ajaksi etäälle toisistaan. Ihmisten väliset suhteet kuitenkin pysyivät hengissä läpi rautaesiripun ja uusiakin syntyi. Virolaisille nuo yhteydet olivat elintärkeitä.
Vuonna 1991 tapahtuneen itsenäisyyden palautumisen jälkeen Viro alkoi nousta neuvostokauden raunioilta häkellyttävän nopeasti. Ulkomaisia investointeja alkoi virrata maahan.
Tätä nykyä Viro on monessa asiassa esimerkki Suomelle. Maa on Suomea edistyneempi muun muassa sähköisessä asioinnissa. Terveydenhuoltoon maa rakensi nopeasti toimivat tietojärjestelmät lähes tyhjästä, ja hoitojonotkin ovat Virossa lyhyemmät kuin vauraammassa pohjoisnaapurissa.
Yläasteen oppilaiden taitoja mittaavassa Pisa-tutkimuksessa Viro on jättänyt Suomen taakseen. Maan poliittisia päätöksiä on viimeisten vuosikymmenten ajan kaikkiaan leimannut notkeus ja ennakkoluulottomuus, kyky irtautua vanhoista kaavoista.
Pari esimerkkiä tästä löytää myös yliopistokaupunki Tartosta, joka oli Suomen presidenttiparin toinen päävierailukohde. Siellä sijaitsevat Viron uusi kansallismuseo sekä opetus- ja tiedeministeriö. Suomessa tällaisten kohteiden siirtämistä vaikkapa Jyväskylään tai Ouluun pidettäisiin täysin mahdottomana.
Ryppyjäkin on suhteissa ollut. Viro on saanut Suomelta ajoittain neuvoja siitä, miten sen pitäisi hoitaa suhteitaan Venäjään. Oppia antoivat esimerkiksi presidentti Tarja Halonen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja. Jälkeenpäin katsottuna virolaisarviot Venäjästä oli realistisia, monet suomalaisnäkemykset naiiveja.
Vaikka Virossa herättää nyt kysymyksiä Suomen pyrkimys eri Nato-esikunnan alaisuuteen kuin missä Viro on, teemasta tuskin on suhteiden tulehduttajaksi. Kaikkiaan Suomen Nato-jäsenyys on vienyt kahta pientä valtiota vielä yhden askelen lähemmäksi toisiaan.
Viron puolustustutkimuskeskuksen varajohtaja Kristi Raik arvioi Helsingin Sanomille, että Suomen ja Viron linjat ovat nyt poikkeuksellisen yhtenevät. Ilmassa on suorastaan uutta aikakautta.
On tosin yhdessä asiassa tapahtunut etääntymistäkin. Kun 1990-luvun Tallinnassa moni vastaantulija ymmärsi suomea, nyt suomalaiset ja virolaiset nuoret kommunikoivat keskenään englanniksi. Fredrik Paciuksen melodia on sentään pysynyt kummankin maan kansallishymnin sävelenä, läheisyyden symboli sekin.