Minnamaria Salminen tarjosi Kalevassa (25.2./Lukijalta) perhe- ja pariterapeutteja avuksi psykoterapeuttipulaan. Aihe on tärkeä ja kirjoitus erinomainen. Hän esitti, että nuo terapeutit ovat alihyödynnetty resurssi psykoterapeuttipulan ratkaisussa. Lisäksi hän totesi, että perheterapia on tuloksellista ja kustannustehokasta hoitoa. Se on myös vajaakäytetty Kelan tukemissa terapioissa.
Salmisen mielestä krooninen psykoterapeuttipula pienenisi, jos perhepsykoterapiaa annettaisiin enemmän. Salminen toivoo, että hyvinvointialueilla perhepsykoterapeutit otetaan mukaan tukemaan apua tarvitsevia perheitä. Kannatan lämpimästi hänen ehdotuksiaan omakohtaisten kokemusteni perusteella sekä työntekijänä että omaisena, ja jatkan tätä teemaa uusilla näkökulmilla.
Aihe on harmillisen tuttu jo vuosien takaa. Kyse on laajemmasta asiasta ja ongelmasta. Puhutaan yleisesti, että Suomessa on psykiatripula. Kuitenkin on myös esitetty näkemys, että meillä on psykiatreja riittävästi, mutta nämä valtion kouluttamat ammattilaiset ovat väärässä paikassa – ”pakenevat privaattiin”.
Voidaankin kysyä, miten sekä psykiatreja että perhepsykoterapeutteja saataisiin julkisiin virkoihin. Kuinka monta psykiatrin, psykologin tai psykoterapeutin virkaa meillä on peruspalvelujen uusissa hyvinvointikeskuksissa? Niinpä. Eihän niitä juurikaan ole. Pitäisikö olla? Kysymyksen suuntaisin uusien hyvinvointialueiden päättäjille ja valtuustoille.
Meillä on edelleen mielenterveystyössä ja monissa terveyspalveluissa hyvin yksilökeskeinen näkemys ja sen pohjalta yksilökeskeiset monesti tehottomat toimintamallit. Väestöstä pieni osa kaappaa jopa 70–80 prosenttia kaikista sote-kustannuksista. Syy ei ole heidän, vaan vastuussa on sote-organisaatio.
Sosiaalityössä perhe on aina ymmärretty tärkeäksi yhteistyökumppaniksi. Tämä korostuu erityisesti lasten ja nuorten osalta. Hehän ovat riippuvaisia perheen toimivuudesta ja perheen tarjoamasta tuesta ja turvasta.
Lääketieteen perinteistä lähestymistapaa ja sen hoitomalleja täydentämään ja laajentamaan syntyi perhekeskeinen työote. Nyt sen hoitomalleja tarvitaan kipeästi, kun tiedämme, että etenkin nuorten mielenterveys- ja riippuvuussairaudet lisääntyvät ja jengirikollisuustilastot lähestyvät läntisen naapurimme lukuja. Puhumattakaan siitä, että ”onnellisten maassa” olemme nuorten huumekuolemien piikkipaikalla Euroopassa.
Mitä tapahtuu sotessa juuri nyt? 15 vuoden synnytys on ohi. Se on saatava toimivaksi. Sote-integraatio tarkoittaa, että terveyden- ja sosiaalitoimen ammattilaisten on istuttava samaan pöytään. He ovat yhdessä avainasemassa. On opiskeltava ja harjoiteltava muun muassa uusia teorioita ja perhekeskeisiä sekä moniammatillisia toimintoja. Tarvitaan myös työnohjausta. Lisäksi on suositeltavaa ottaa potilaat/asiakkaat ja perheet mukaan hoidon suunnitteluun. Ilman ponnisteluja sote-kaaos jatkuu, samoin päivystysruuhkat. Kehitystyössä tarvitaan hyvinvointialueiden, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä.
Perhe voimavaraksi
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.