Olli Kohonen nosti 5.8. mielipidekirjoituksessaan Kalevassa sote-järjestöihin kohdistuvat historiallisen suuret valtion avustusrahoituksen leikkaukset, 130 miljoonaa euroa hallituskauden loppuun mennessä. Aiheellista olikin nostaa.
Järjestökentällä ollaan huolissaan, jos tämä rahoituksen leikkaus todellakin lopulta toteutuu, erittäin todennäköistä on, että sopeutustoimia eri palveluissa on edessä, jopa lopettamista monissa järjestöissä. Pelkästään hyvällä tahdolla ja vapaaehtoisten aktiivisuudella ei kyetä tekemään kaikkea, palveluiden järjestämiseen tarvitaan myös rahoitus.
Nyt onkin käynnissä eri rahoituslähteiden kartoitus järjestössä kuin järjestössä, jotta se suurin vahinko valtion avustusrahoituksen vähenemisestä saataisiin minimoitua.
Valtion avustusrahoitus on ollut keskeistä ja täysimääräisesti vähenevää rahoitusta ei kyetä paikkaamaan, se on selvä asia ja sekin on tiedossa, että julkinen sektori ei kykene paikkaamaan järjestöjen vähentyvää palvelua, ei ole kyennyt ennenkään, miten jatkossa kykenisi?
Järjestöjen työ on julkista palvelua tukevaa. Järjestöjen tekemällä monipuolisella työllä on ollut merkittävä rooli ja se on nyt uhattuna.
Hyvinvointialueilla on oma vastuunsa, sillä laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä velvoittaa hyvinvointialueet tukemaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä. Hyvinvointialueilla on omat avustusrahoituksensa yhdistyksille ja järjestöille.
Suomen sosiaali ja terveys ry:n SOSTEN valtuuston puheenjohtaja Kari Välimäki totesi huhtikuussa: ”Nämä rajut leikkaukset tekevät karmeaa jälkeä järjestöjen ennaltaehkäisevälle työlle ja tuelle heikoimpien hyväksi. Leikkauksia ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää tilanteessa, jossa hyvinvointialueet kamppailevat sote-kustannusten kasvupaineiden keskellä”.
Tähän huoleen on helppo yhtyä. Näin yksittäisenä järjestötoimijana voi myös todeta, että pelkään pahinta, mutta toivon parasta.
Kari Viholainen
järjestötoimija, Oulu