Hiljattain uutisoitiin, että opiskelupaikkojen lisääminen sosiaali- ja terveysalalle on mahdotonta, koska työharjoittelupaikkoja ei ole tarpeeksi nykyisellekään määrälle opiskelijoita. Tämä tilanne on erityisen huolestuttava, sillä se vaikuttaa suoraan opiskelijoiden valmistumiseen ja siten alan työvoimatarjontaan.
Asiaa pahentaa vuonna 2023 terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltolakiin tehty muutos, joka on kaventanut harjoittelukorvauksen saajien piiriä. Lakimuutoksen seurauksena monet kolmannen sektorin järjestöt eivät enää ota opiskelijoita, koska ne eivät saa harjoittelukorvausta.
Harjoittelukorvausta (36 euroa/viikko) maksetaan nykyään vain tietyille tahoille, kuten hyvinvointialueille, kunnille, seurakunnille ja yksityisille sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tuottaville yksiköille.
Tämä rajaa pois monet sosiaali- ja terveysalan järjestöt, jotka keskittyvät esimerkiksi ennaltaehkäisevään työhön, yhteisösosiaalityöhön, vertaistukeen, kriisityöhön, lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen, työttömyyden vähentämiseen, maahanmuuttajien kotouttamiseen ja vähävaraisten auttamiseen.
Valtion näkökulmasta nämä järjestöt eivät enää ole kelvollisia työharjoittelupaikkoja, vaikka ne voisivat tarjota opiskelijoille arvokkaita käytännön kokemuksia.
On tärkeää muistaa, että laadukas ohjaus ei ole yksinomaan suurten organisaatioiden etuoikeus. Monet kolmannen sektorin järjestöt työllistävät korkeakoulututkinnon suorittaneita sote-alan ammattilaisia, jotka pystyvät tarjoamaan opiskelijoille laadukasta ohjausta ja monipuolisia oppimismahdollisuuksia.
Lakimuutoksella pyrittiin parantamaan ohjauksen laatua, mutta käytännössä se on johtanut tilanteeseen, jossa opiskelijoiden harjoittelupaikkojen määrä on entisestään vähentynyt.
Aki Lindén, joka toimi perhe- ja peruspalveluministerinä lain voimaantulon aikaan, esitteli lain. Eduskunta edellytti lain hyväksyessään, että hallitus seuraa korvaukseen oikeutettujen organisaatioiden kattavuutta ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin lainsäädännön kehittämiseksi.
Nyt olisi aika tarkastella tilannetta uudelleen ja tehdä tarvittavat lakimuutokset, jotta harjoittelupaikkoja voitaisiin tarjota riittävästi ja monipuolisesti ja mahdollistettaisiin myös kolmannen sektorin järjestöille harjoittelukorvauksen saaminen.
Tämä ei ainoastaan parantaisi opiskelijoiden mahdollisuuksia saada työharjoittelupaikkoja, vaan myös tukisi järjestöjen arvokasta työtä yhteiskunnan hyväksi.
Järjestöt ovat Suomessa yhä merkittävä voimavara edistäen yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen toimintakykyä, sosiaalista hyvinvointia, työllisyyttä, turvallisuutta ja osallisuutta.
Satu Taavitsainen
hallintotieteiden maisteri, sosiaalityön maisteriopiskelija, Mikkeli
toiminnanjohtaja, ESTERY - Etelä-Savon hyvinvointijärjestöjen tuki ry