Sota on aina hirvittävä asia, jossa häviävät kaikki, niin hyökkääjät kuin puolustajatkin. Sen syyt ovat ihmisen omissa harhakuvitelmissa, suuruuden ja vallanhimossa, orjuuttamisessa, kateudessa, alistamisessa ja kuvitteellisen hyödyn ja kunnian saamisen tavoittelemisessa.
Kaikissa aloitetuissa sodissa on kyseessä oman alueen laajentaminen, historiallisen vallan ja aatteiden pönkittäminen tai levittäminen.
Sodassa kuolee järkyttävän paljon ihmisiä: rajojen molemmin puolin äidit, puolisot ja lapset sekä sisaret ja veljet itkevät kaatuneita nuoria miehiä ja surmattuja naisia ja lapsia, joilla olisi ollut elämä edessään. Monet heistä ja myös siviileistä voivat vammautua loppuiäkseen.
Lisäksi sodat aiheuttavat aineellista tuhoa, ihmisten omien kotien hävitystä, infrastruktuurin tuhoa: koulujen, sähkölaitosten, teiden ja siltojen, sairaaloiden ynnä muiden rakennusten hajottamista, eläinten ja kasvien edellytyksiä tuhotaan ja koko elämisen perusarvot riistetään muutaman täystuholaisen vallan ja kunnianhimon takia.
Valitettavasti ihmiskunnan historian kehittymisessä ollaan vieläkin alkumetreillä, tuhatvuotisesta rauhan valtakunnasta puhumattakaan. Venäjän sota Ukrainassa ja aiemmat sodat ja tuhoamiset idässä, kuten Syyriassa, Afganistanissa, Tšekkoslovakiassa ja niin edelleen osoittavat venäläisen julmuuden ja vallanhimon vielä 2000-luvulla.
Nyt ovat vastakkain asevoimat ja niiden lisääminen, tuhon ja murhien kylväminen, ydinaseilla pelottelu, orjuuttaminen ja valheen perusteella tehdyt hyökkäykset koko läntistä ihmiskuntaa vastaan. Mitään aiemmin tehtyjä rauhan ja kehityksen kulkua edistäviä sopimuksia ei pidetä.
Suurin synti on kätkeä pahat tuhonsa ortodoksisen uskonnon hyväksymisen alle tai sen vääristämiseen, ja muiden syyttämiseen sekä alentamiseen.
Voi meidän naapurimaiden ja sotia kestäneiden suomalaisten sinisilmäistä luottamusta ja yhteistyöhalukkuutta itänaapuriamme kohtaan. Länsimaat ovat olleet avoimia sopimaan yhteisistä tavoitteista ilmastonmuutoksen, kaupankäynnin ja koulutuksen edistämisessä myös Venäjän kanssa.
Nyt olisi aika saada järjestys tähän valtavaan rosvoukseen, hävittämiseen ja tappamiseen. Sodan aloittajan on myönnyttävä tunnustamaan oma häviönsä, ja lopetettava heti nyt tämä lahtaamisen ja teurastuksen aika, jossa nuorten miesten tulevaisuus tuhotaan.
Ihmiskunnan olisi jo aika lopettaa kaikki sodat ja hävittää tuhoaseet pois maailmasta ja laskea niihin kulutetut miljardit hävitettyjen alueiden ja rakennusten korjaamiseen. Armeijat voisi kouluttaa rauhan työhön yhteisen maapallomme säilyttämiseen, eikä kilpailla sen tuhoamisesta.
Ihmisen elinaikakin on lyhyt. Kukaan ei voi täältä viedä mukanaan valtaa, mainetta ja ryöstettyjä alueita. Ainut, mikä jää meistä jäljelle, on ihmiskunnan kehityksen tai häviön ja tuhon jälki. Kumman valitsee itä, entä länsi?
Tuula Haapakangas
FM, emerita englannin ja ruotsin opettaja
Haukipudas