Myrskyn ja monenlaisen tuhon, menetysten ja epätoivon sanomaa tulee joka suunnasta. Myös talouden Nobelisti vahvistaa yhä kasvavaa suuntaa. Näkemykset ja analyysit ovat hyvin pitkälle jälkiviisauteen pohjautuvia. Mielenterveyteen liittyvät ongelmat leviävät pandemian lailla.
Kuka uskaltaa katsoa valoisasti eteenpäin? Mielestäni aivan liian harva. Olemme antaneet epätoivolle liian suuren palstatilan. Samaan aikaan olemme leikanneet arvoista ja käyttäytymisestämme arvokkuuden, diplomatian ja vuoropuhelun. Rehellisyys ja faktoihin pohjautuva toiminta on jäämässä jalkoihin. Tätä suuntausta vahvistavat näkemykset loistavat poissaololla ja hiljaisuudella.
Koulujen osuus arvoissa on ennen näkemättömän korkealla tasolla. Tämä edellyttää etenkin siellä olevien johtajien ja myös yksittäisten opettajien ulostuloa sekä puhetta asioista. Sivistystä tulee arvostaa ja vaalia, vaikka se ei ole nyt pinnalla ja muodissa. Se on silti ajatonta ja kestävää, sekä pitää sisällään suuren arvon ja merkityksen suhteessa rauhaan ja vakauteen.
Tarvitsemme suunnan ja arvojen muuttamiseen myönteisyyttä, toivoa ja rakkautta. Onko tätä riittävästi? Mielestäni vanha ajaton lause sopii tähän liiankin hyvin: "Pahuuden valtaan nousun estämiseksi ei tarvita muuta, kuin että hyvät ihmiset eivät tee mitään." Mitä sitten pitäisi tehdä? Vähintäänkin lukea, opiskella ja huolehtia sivistyksestä. Yksittäisen ihmisen vaikutusta ja merkitystä ei tule väheksyä. Sivistyksen, rauhan ja vakauden puolesta
Marko Hoikkaniemi
Oulu