Resilienssistä puhutaan paljon työelämässä, kouluissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Harvemmin kuitenkaan muistetaan, että ihmisten lähtökohdat ovat hyvin erilaiset.
On eri asia rakentaa sitkeyttä silloin, kun vierellä on tukiverkko, kuin silloin, kun kaikki on opeteltava yksin.
On eri asia edetä elämässään niin, että sinua tuetaan ja kannustetaan, vai kuljetko tietäsi yksin ilman tukea ja kannustusta.
Moni urallaan menestynyt on saanut arvokasta oppia perheeltään, suvultaan, mutta kaikilla tilanne ei ole semmoinen.
En sano, että uralla ja elämässä menestyminen edellyttää jatkuvaa suunnan näyttämistä ja mukana kulkemista. Siinäkin tilanteessa ihmiseltä itseltään vaaditaan paljon, ja itse on elämässään kuitenkin selvittävä.
Mutta vaikeita tilanteita kohdannut voi menestyä elämässään erinomaisesti ja täysin omin voimin.
On eri asia lähteä viidakkoon oppaan ja hyvien varusteiden kanssa kuin yksin, ilman karttaa ja tietoa siitä, mitä on edessä.
On eri asia, saako lapsi elämänsä alkutaipaleella tukea, vai saako hän kuulla jatkuvasti, että sinusta ei ole mihinkään.
Minulle sanottiin aikanaan, että minun ei kannata kouluttautua, vaan mennä suosiolla kotitalouslinjalle ja hankkia rikas mies. Menin kuitenkin eri polkuja enkä hankkinut rikasta miestä. Päätin pärjätä itse.
Omalle lapselleni olen sanonut, että minä tuen häntä, minne hän sitten haluaakin ja hän varmasti pärjää elämässään. Tilanne on täysin erilainen.
Myös taloudelliset resurssit tuovat eroja elämässä selviytymisen haasteeseen. Jos pystyt opiskelemaan haluamaasi alaa niin pitkälle kuin haluat, jopa kansainvälisessä ympäristössä, on tilanne erilainen kuin lähteä tielleen täysin yksin ilman vanhempien rahallista tukea.
Joskus esimerkiksi opintolainan saanti vaati vanhempien panostuksen.
Joskus elämä heittää eteen ylimääräisiä haasteita ilman omaa panostusta ja joskus elämä onnistuu hienosti ilman suuria murheita. Sairauksiakaan ei pysty elämästään poistamaan ja ne tulevat haastamaan elämän varrelle.
Näistä kokemuksista rakentuu resilienssi. Se ei synny yhdessä hetkessä, vaan kasvaa vuosi vuodelta jokaisen vastamäen, pettymyksen ja uuden alun myötä.
Samalla vahvistuvat myös sisu, usko omiin kykyihin ja rohkeus kulkea omaa polkuaan.
En kuitenkaan usko, että resilienssi syntyy pelkästään vastoinkäymisistä. Se kasvaa päätöksestä jatkaa eteenpäin, oppia kokemuksista ja uskaltaa yrittää uudelleen.
Eräs entinen esimieheni ihmetteli aikoinaan resilienssiäni. Eilen kuulin saman huomion täysin ulkopuoliselta ihmiseltä. Se sai minut pysähtymään pohtimaan omaa elämääni.
Ymmärsin, että vaikka matkaan on mahtunut paljon haasteita, olen tyytyväinen siihen, mihin ne ovat minut vieneet. Resilienssi ei ole tehnyt elämästä helpompaa, mutta se on antanut rohkeuden tavoitella enemmän – paljon enemmän – ja uskoa siihen, että jokainen uusi askel on mahdollinen.
Nykyään en enää kysy, selviänkö seuraavasta vastoinkäymisestä. Kysyn ennemmin, mitä voin vielä oppia, ja mihin uskallan seuraavaksi tarttua.
Tarja Karppinen
Oulu