As Oy Kempeleen Sarkkipuisto, Alangontie 2, Kempele. Lapti Oy. Arkkitehtitoimisto Jorma Paloranta Oy. 1h+k, 39,5 neliötä. Vh. 89 400 euroa.
Yksiössä asuminen houkuttaa kaupunkikeskustojen ja opiskelijakampusten ulkopuolellakin, todistavat Kempeleen Sarkkirantaan rakennettavat luhtitalot, vaikkei niistä ole vielä pystyssä edes seiniä.
Ollaan Alangontien ja Sarkkirannantien kulmauksessa, urheilukeskuksen reunamilla. Parikymmentä vuotta paikalla ehti olla punatiilisiä kunnan vuokra-asuntoja. Niitä puretaan parhaillaan omistusasuntojen tieltä.
Entisen kolmen sijasta uusia taloja nousee neljä. Asuntojen määrä lisääntyy noin kymmenellä ja samalla kodit kutistuvat.
Jos tuijottaa vain tonttia, ei uskoisi Kempeleen mainetta lapsiperheiden omakotitalokuntana. Ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan kaksi taloa, joiden päätyihin on mahtunut kahdeksan kaksioita ja loput vajaat 30 asuntoa ovat yksiöitä. Yhtä lukuun ottamatta kaikki on myyty.
Parhaimmillaan pieni koti ei ole vain suuresta supistettu, vaan niukkojen neliöiden ehdoilla suunniteltu. Yksi yleinen kompastuskivi on kodista kohtuuttoman suuren läänin haukkaava pesutila. Sarkkirannassa tämä on ratkaistu pullauttamalla alle 30 neliöisistä yksiöistä sauna pois. Taloyhtiön kaksioista sellainen löytyy.
Myös varsinainen pesuhuone on sopivan kompakti muuhun kotiin verrattuna. Enempää ei juuri olisi voinutkaan tiivistää, kun lavuaari ja pesukone sinnittelevät jo nyt kylki kyljessä. Pohjakuvan perusteella jää epäselväksi, täyttääkö minikylppäri esteettömyysvaatimuksia.
Ruhtinaallisesti senttejä on sen sijaan riittänyt ruoanlaittoon. Täysimittainen keittiö todistaa, että yksiön ei tarvitse olla vain väliaikaisasumus. Tässä kokkailee ihan oikeasti, eikä keittiö ainakaan anna tekosyytä turvautua valmisruokaan.
Suurin ongelma on kapeus. Yksiö on lähes kahdeksan metriä syvä, jonka päälle sitä pidentää vielä parimetrinen parveke. Tehokkuus on puhunut: kun asuntojen kapeat sivut asetetaan vieretysten luhtikäytävälle päin, on yhteen taloon saatu mahdollisimman paljon asuntoja.
Ihannetapauksessa yksiö toimisi paremmin neliömäisenä, jolloin ikkunaakin mahtuisi lisää. Nyt tunnelmassa on häivähdys junanvaunua. Makuualkovi jää käytävän varrelle, seuraavassa hytissä on olohuone.
Asfaltti on vallannut koko sisäpihan, kun jokaiselle pikkukodille on sovitettu sinne autopaikka. Pihan ainoaksi oleskelutilaksi jää kahden talon väliin ujutettu leikkipaikka, keinut ja hiekkalaatikko. Vakioratkaisu tuntuu oudolta, sillä yksiöissä ja kaksioissa ei ehkä kovin moni perhe sinnittele ja pikkuasukkaat loistavat poissaolollaan.
Kaksioidenkin makuuhuoneet ovat sen verran pieniä, että pinnasänkyä saa hioa parisängyn kylkeen mittanauhan kanssa.
Korttelissa olisi mahdollisuus kohdentaa sitä tietoisemmin aikuisille asukkaille, aloittaen vaikkapa hiekkalaatikon vaihtamisesta kuntoilulaitteisiin tai grillikatokseen.
Asukkaiksi kun päätyy todennäköisimmin sekalainen kavalkadi yksinasujia senioreista ammattiopistolaisiin – omaan asuntoon tai vielä todennäköisemmin sijoittajan kautta vuokralle.