Kalevan kesäauto -sarjassa yritetään tavoittaa kesäautoilun pohjimmainen olemus vuoden 1999 Ford Kan ratin takaa. Autolla huristellaan kesän mittaan juttukeikoilla ja tapahtumissa Oulun alueella.
Hiekka on autoliikkeen pihassa karkeaa. Aurinko porottaa lähes pilvettömältä taivaalta. Suu tuntuu kuivalta, varpaanvälit hikoilevat. Pienellä mielikuvituksen liikkeellä ihminen huomaa yhtäkkiä seisovansa keskellä aavikkoa. Vaan mikä tuolla edessä siintää metallinhohtoisena, kuin punertavana helmenä tämän erämaan keskellä?
Kops. Tönks. Ungh. Tööt. Tilanteen äänimaailman kuvaileminen kirjaimin on hankalaa.
– Joo. Yleisilme on ihan hyvä. Koko ajan pitää tehdä havaintoja, silmät ja korvat auki, Hannu Timonen sanoo ja häärii kulkupelin kimpussa. Timonen on automies.
– Rekisterikilvet näyttäisivät esimerkiksi olevan alkuperäiset. Siitä voimme päätellä, ettei tällä ole isommin kolaroitu.
Aavikon punertava helmi ei ollut kangastus, vaan ihka oikea auto, ehtaa metallia ja öljyä: Ford Ka vuosimallia 1999. Taivaanrannanmaalarin mieli palaa niin ikään erämaasta todellisuuteen, kun aletaan puhua rahasta.
Hintalapussa sanotaan 750 euroa. Mutta siitähän pitää tinkiä.
Avuksi ja asiantuntijaksi autokaupoille on lähtenyt edellä mainittu Hannu Timonen.
Hän on tehnyt pitkän uran autojen parissa: ensin 28 vuotta työnjohtajana korjaamolla ja sen jälkeen katsastajana.
– Tämän hintaluokan autoa ostettaessa pitää huomioida kaikki huoltotoimenpiteet, joita auto todennäköisesti tarvitsee, Timonen toteaa.
Tästä kyseisestä yksilöstä löytyy nopeasti osia, jotka pitää vaihtaa: kesärenkaat on ajettu loppuun, pyyhkijänsulat ovat kuluneet rikki ja venttiilikopan tiiviste vuotaa.
– Lisäksi auto pitäisi huollattaa. Kaikkinensa puhutaan noin 500 euron lisäkustannuksista.
Auto on kuitenkin muuten melko siistissä kunnossa, mitä nyt polttoainetankin luukun tienoilla ja kuskinpuoleisen oven helmassa on ruostetta. Lähdemme koeajelulle.
Kolsa käyttäytyy ajossa hyvin. Tekniikassa ei ole juuri valittamista, ja jarrut sekä vaihteet toimivat. Liikkeen pihassa aletaan hieroa kauppoja.
Myyjä suostuu pudottamaan hinnan 500 euroon, mutta Timonen ei ole tyytyväinen. Hänestä 400 olisi sopivampi hinta. Tarjoukselle löytyy myös perusteita, kun tarkemmissa tutkimuksissa huomataan, että polttoaineluukun viereinen ruostevaurio on kuluttanut pellin lähes puhki.
Kauppias hyväksyy tarjouksen: 400 euroa, kättä päälle ja avaimet kouraan.
Toimituksen pihassa uudessa kesäautossa havaitaan jo ensimmäinen, perustavaa laatua oleva ongelma: auton ovet eivät mene lukkoon.
Automies Timosella on kuitenkin simppeli ratkaisu: irrotetaan keskuslukituksen sulake ja tehdään näin ovista mekaanisesti lukkiutuvat.
Kikka toimii. Samaiseen sulakkeeseen on tosin liitetty myös takalasin lämmitys. Mutta siihen ei kai edes Suomen suvessa pitäisi joutua turvautumaan.
Mikä olisi osuva nimi Kalevan kesäautolle? Osallistu ehdotuksellasi kilpailuun.