Leffojen mukaan ahnaimmat lihansyöjäkasvit sulattavat ihmisen, ne ovat vaarallisia ja kasvavat pimeissä viidakoissa.
Sellaisen kun saisi kasvatettavakseen!
Elokuvien luoma kuva on tarua.
Suurin osa lihansyöjäkasveista on pieniä ja vaarattomia. Kasvit käyttävät hyönteisiä ruuakseen, koska yleensä elävät niukkaravinteisilla paikoilla.
Lihansyöjäkasvit kiinnostavat ihmisiä. Ne ovat jännittäviä, eikä yhtä mielikuvitukselliseen ravinnonhankintaan kasvimaailmassa hevin törmää.
"Pikkupojat ovat innoissaan, kun äkkäävät täällä lihansyöjäkasveja", todistaa puutarhuri Vuokko Räihä jyväskyläläisestä puutarhakeskus Viherlandiasta.
Lihansyöjäkasvi onkin usein ensimmäisiä viherkasveja, joita pojat itse ostavat ja hoitavat.
Terraario ja reilusti valoa
Lihansyöjäkasvit eivät ole maailman helpoimpia hoidokkeja, mutta pienellä vaivalla ne saa viihtymään kotioloissakin.
"Ensimmäiseksi kannattaa hankkia terraario", neuvoo "lihiksiä" pian kymmenen vuotta kasvattanut Tommi Järvinen Kangasalta.
Hän ylläpitää internetissä alan harrastajien sivustoa osoitteessa http://www.lihikset.net.
"Terraarioksi kelpaa vanha akvaario, tai jokin iso, kirkas astia. Puutarhaliikkeistä löytyy toisinaan yrttien kasvattamiseen tarkoitettuja pieniä muoviterraarioita, jotka nekin toimivat vallan hyvin", Tommi Järvinen kertoo.
Terraario suljetaan lasilevyllä, mutta ei aivan tiiviisti. Ilman pitää kiertää.
Pienen terraarion voi valaista energiansäästölampuilla, paras valonlähde ovat loisteputket. Toiseksi lampuksi valitaan suuritehoinen valkoinen putki, toiseksi sinisävyinen kasviloisteputki.
"Jotta valoja ei tarvitse räpsiä päälle ja pois, kannattaa hommata ajastin. Valoisaksi ajaksi säädetään esimerkiksi 15 tuntia, joka sopii useimmille kasveille", Tommi Järvinen vinkkaa.
Järvinen neuvoo aloittamaan harrastuksen pienillä kasveilla, jotka eivät vaadi talvilepoa. Niistä on iloa ympäri vuoden, eikä talvettamisesta tarvitse huolehtia.
Kihokeilla on hyvä aloittaa
"Hyviä valintoja ovat kihokit, kuten kapmaankihokki Drosera capensis tai Drosera aliciae. Niiden seuraksi valitaan vaikka Pinguicula Weser, joka on yökönlehti", Tommi Järvinen kertoo.
"Pieni, sievä ja helppohoitoinen kasvi on myös vesiherne, Utricularia sandersonii."
"Jos haluaa hiukan erikoisempaa ja haastavampaa hoidokkia, voi kaupasta poimia mukaansa Dionaea muscipulan eli kärpäsloukun. Sen hoidosta tekee haastavan kasvin vaatima talvilepo, jonka se viettää vaikka jääkaapissa tai kylmäkellarissa", Järvinen kannustaa.
Ruokaa saa kaupasta
Järvisen mukaan helpoimpia kasveja ei yleensä tarvitse siirtää heti pois ostoruukuista. Ne vain asetetaan aluslautaselle, jolle laitetaan pari senttiä vettä, ja siirretään terraarioon.
"Vesiherneet ovat poikkeus säännöstä. Niille valitaan syvä kulho, siihen vettä niin, että se jää noin sentin päähän purkin reunasta."
Osa lihansyöjäkasveista pyydystää ruokansa, osaa pitää ruokkia. Sopivaa evästä saa kaupasta.
"Vaihtoehtoja ovat muun muassa tölkitetyt ja pakastetut liskonruoat. Myös kuivatut hyönteiset käyvät joillekin kasveille", Järvinen sanoo.
"Jauhomadot kelpaavat kasveille, joiden kannuun ne mahtuvat. Matoja voi kasvattaa itse astiassa, jossa on sahanpurua tai hiekkaa, päällä kauraryynejä ja tuoreita vihannespaloja."
Pilkkijöille tutut surviaisentoukatkin käyvät ravinnoksi varsinkin nuorille kannukasveille.
Nettikauppaa
Lihansyöjäkasveja saa hyvin varustetuista puutarhaliikkeistä ja kukkakaupoista - joskus marketeistakin.
Jos haluaa haastavampia lajeja, jää vaihtoehdoksi ulkomailta tilaaminen. Netistä löytyy useita verkkokauppoja, joissa kasveja ja niiden siemeniä on tarjolla.
"Siemenistä kasvattaminen voi tosin olla työlästä, mutta valmiiden taimien tilaaminen on yhtälailla ongelmallista. Varsinkaan trooppisia lajeja ei kannata tilata postitse talvisaikaan, paleltumisen riski on hyvin suuri", Järvinen sanoo.