Äiti paistoi lettuja, satoi vettä. Hän käski pikkupoikaa juoksemaan pihan yli ja hakemaan maakellarista hillopurkin. Poikaa tympäisi, mutta letut vetivät puoleensa. Niinpä hän pakotti itseään sietämään sateen ja kylmän kellarin inhottavuuden. Hän sai kehut ja hillolettuja. Moni toimi on tympeä ajatuksissa, mutta tehtynä palkitseva.
Nuoret voivat huonommin kuin koskaan aiemmin. Noin 15 prosentilla Euroopan lapsista on mielenterveyden häiriö 2022 tehtyjen tutkimusten mukaan. Syiden penkominen ei yksin riitä. Tarvitaan ratkaisuja ja toimintaa.
Tutkijat ovat kartoittaneet ihmisen aivojen kykyä lisätä sietokykyä. Stressin sieto on osittain perimään koodattu, mutta sitä voidaan muokata lapsuuden olosuhteilla ja myöhemminkin elämässä.
Sietokyvyn kasvatus on eräs keino vakavia mielenhäiriöitä vastaan (Tieteen Kuvalehti, nro 20, sivu 22). Sietokyky on sitä, että lapsi kestää epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä. Hän haluaa yrittää uudelleen ja kääntää ne voitoiksi. Tämä koskee aineellisen hyvinvoinnin keskellä kasvaneita lapsia. Sodan tai perheväkivallan, köyhyyden tai mielenterveysongelmien runtelemat lapset tarvitsevat sen sijaan suojelua.
Kaverivanhemmat varjelevat lapsiaan ikävyyksiltä. He eivät aseta näiden käyttäytymiselle rajoja. He haluavat tarjota näille vain mukavia kokemuksia. Monissa aikamme trendeissä korostuu sama itsekeskeisyys. Sen tuhoavan vaikutuksen voi tunnistaa arkijärjelläkin. Mutta tuleeko lapsista siten sinnikkäitä ja joustavia? Ei todellakaan, vaan sopeutumattomia. Michael Ungar sanoo, että he pahoittavat mielensä helposti ja ovat alttiita masennukseen ja epäonnistumisiin opinnoissa.
Tutkijat tarjoavat kotoisia keinoja lasten sietokyvyn lisäämiseen. Sota-ajan sukupolvella maaseutuoloissa konstit olivat usein pakon sanelemia. Miten ihanaa oli kuivien heinien polkemisen ja hikisen ponnistelun jälkeen juosta ladosta järvelle ja pulahtaa puhtaaseen veteen?
Siinä tuli liikettä niveliin. Talon työt harjoiteltiin omin voimin kykyjen mukaan. Kannustaminen ja onnistuminen kartutti tervettä itsetuntoa. Se oli kuin lehmän utareista käsivoimin puristeltu maito, joka muuttui kermaviiliksi keittiön pöydällä.
Tutkijoiden mukaan nykylasten pitäisi leikkiä vapaammin keskenään, kiivetä puihin, tulla kouluun omin avuin säällä kuin säällä. Ensin on stressi ja pettymys ja sitten suorituksen aikaansaama onnistumisen tunne, samaan tapaan kuin allergiansiedätys. Auton takapenkillä kannattaisi kokea välillä tylsiä hetkiä ilman kännykkää.
Kun lapset osallistuvat kykyjensä mukaan kotitöihin, kuten siivous, koiran ulkoilutus, ruuan laitto ja pyykin pesu, he saavat samalla rutiinin omatoimisuuteen. Yhteenkuuluvuuden tunne muita perheenjäseniä kohtaan kasvaa. Siitä syntyy huolenpitäjän ja vastuuta kantavan ihmisen identiteetti. 10–12-vuotiaan voi kannustaa suunnittelemaan ostoslistaa, laskemaan siihen kuluvia rahoja sekä tekemään kauppareissun äidin ohjauksessa.
Lapsen on tärkeää kohdata monenlaisia perheitä. Kun allergisoituu erilaisuuden tuottamaan ristiriitaan, sekin vahvistaa minuutta. Juhlat ja tietoisuus oman kulttuurinsa juurista saavat lapsen tuntemaan jotain tärkeää omasta alkuperästään.
Kaikki tämä merkitsee enemmän kuin syötiksi tarjotut karkit, limsat ja hampurilaiset. Tai passiivinen median vastaanottajan osa, joka ruokkii oman voiton pyyntiä ja suosii kilpailua. Sen turmelevan vaikutuksen tunnistaa arkijärjellä. Mutta aivotutkimukset ja käyttäytymistieteet varmistavat sen tuhoavan koko yhteiskunnan voimavaroja, kuten mielenterveysongelmat osoittavat. Ja viime päivien lehtijutut.
Tarvitaan parempi käsitys ihmisenä olemisesta. Kannustetaan siis lapsia riittävästi sietämään myös epämukavilta tuntuvia asioita? Onko se todella jäänyt liian vähälle nykyaikana?
Tuula Väyrynen
äidinkielen lehtori, eläkeläinen, Kempele