Mainos

Ses­to­mis­ta ja su­ma­juok­sua – ii­läi­nen Veli Paak­ko­la huo­leh­tii kun­nos­taan ja kil­pai­lee har­vi­nai­sis­sa pe­rin­ne­la­jeis­sa

Iin Jätehuolto Paakkola Oy:n yrittäjä Veli Paakkola, 58, pitää hyvää huolta kunnostaan ja kilpailee raskaan työn vastapainona harvinaisemmissa perinnelajeissa.

Tukkilaislaji kiehtoo Veli Paakkolaa haastavuuden vuoksi.
Tukkilaislaji kiehtoo Veli Paakkolaa haastavuuden vuoksi.
Kuva: Ester van Dam

”Aloitin kilpailemisen hirvenhiihdossa vuonna 1997. Olen viime vuosina osallistunut aktiivisesti SM-kisoihin sekä osakilpailuihin. Tänä vuonna osakilpailuja ehdittiin järjestää kolme. Maaliskuulle suunnitellut SM-kisat peruttiin, kuten myös kesäisin käytävät hirvenjuoksukisat.”

Hirvenhiihto koostuu kolmesta lajista: yhdeksän kilometriä pitkästä hiihdosta, hirvenpäätaulujen etäisyyden arvioinnista ja ammunnasta. 

”Kisa käydään metsään tehdyllä perinteisen tyylin ladulla, joka ei ole tavallinen kilpalatu. Kesäisin hiihto-osuus korvataan juoksulenkillä.”

Paakkola on tähän saakka kilpaillut yleisessä sarjassa, mutta tulevana kautena hän siirtyy 50-vuotiaiden sarjaan. Paakkola on voittanut lajissa Pohjois-Suomen mestaruuden vuonna 2016 ja ollut vuoden 2019 SM-kisoissa kahdeksas. ”Isoveljet ovat harrastaneet lajia myös. Pari vuotta vanhempi isoveli kilpailee edelleen.”

Laji on ollut Paakkolan mukaan erityisen suosittu 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa, mutta kilpailijoiden ikäännyttyä osallistujamäärät ovat vähentyneet. 

”Hirvenhiihdosta on olemassa myös kevyempi versio eli hirvenhiihtely, missä ei oteta ollenkaan aikaa. Tämä on tuonut takaisin lopettaneita kisailijoita sekä nuoria ja naisia”, Paakkola sanoo. Hirvenhiihtelyssä järjestetään myös SM-kisoja.

Sestomista ja sumajuoksua

Toinen Paakkolan harrastus on tukkilaislajit. Tätä harrastaa myös hänen kaksoisveljensä. Tässäkin lajissa Paakkola kilpailee vuosittain. Lajiin kuuluu koskenlasku ja tukkilaismaraton. 

”Tukkilaismaraton koostuu viidestä eri osalajista eli soudusta, sestomisesta, puomilla juoksusta, sumajuoksusta ja maastojuoksusta”, Paakkola luettelee. 

Myös veneellä sauvominen eli veneen työntäminen sauvimella voimakkaaseen vastavirtaan ja melominen takaisin myötävirtaan sekä rullaus kuuluvat tukkilaislajeihin. Rullauksessa yritetään saada kilpakumppani tippumaan pois tukilta.

Hyvää tasapainoa ja jännitystä

Tukkilaislaji on nykyään Suomessa harvinainen, sillä harrastajia löytyy vain noin parikymmentä. ”Kuusamon Käylässä järjestetään joka kesä tukkilaislajien tapahtuma, joka on todella suosittu.” 

Paakkola aloitti lajin harrastamisen vuonna 2003, kun Iissä alettiin järjestää kisoja. ”Pakollisia varusteita ovat pelastusliivit ja polven alle ulottuvat housut. Kypärää voi myös käyttää turvallisuuden vuoksi. Sekä hirvenhiihto että tukkilaislajit vaativat hyvää tasapainoa”, Paakkola sanoo.

Tukkilaislajeissa Paakkolaa kiehtoo itsensä haastaminen ja jännitys, kun laskee koskia. Hirvenhiidossa puolestaan kiehtoo se, että laji koostuu kolmesta eri osalajista. Paakkola pyrkii pitämään kuntoaan yllä käymällä ainakin kolme kertaa viikossa juoksemassa tai pyöräilemässä.

”Tänä talvena hiihdin vapaa-ajalla noin 600 kilometriä. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että yrittäjät huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan ja kunnostaan. Koneitakin huolletaan, joten itsestäkin täytyy pitää huolta.”