Paljon tarvittiin aikaa ennen kuin yksikään poliitikko heräsi huomaamaan, miten meitä "senioreita" eri tavoin siivotaan pois "maailman onnellisimman maan" onnea häiritsemästä.
Vihreät ja kokoomuksen Mia Laiho ennättivät ensimmäisinä baanalle sen jälkeen, kun vanhusasiavaltuutettu oli vihdoin rohkaistunut kertomaan, että yli puolella yli 65-vuotiaista on ongelmia asioiden hoidossa digitaalisesti.
Ei hänkään kuitenkaan ole vieläkään maininnut sanaakaan siitä, miten Elisa kyykytti vanhimpia asiakkaitaan ilmoittaen pyytämättä ja yllätyksenä, kun lankapuhelimet kesäkuun lopussa poistettiin käytöstä.
On käynyt ilmi, ettei edes vaihtopuhelimia ollut varattu riittävästi, ja Elisan myymälöihin oli jonoja.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni meistä liki yhdeksänkymppisistä hallitsee digimetkut ja kuinka monella meistä oli lankapuhelin. Yksin asuvalle se saattoi olla ainoa yhteys ulkomaailmaan.
Kaikkihan menee juuri niin kuin viisaat poliitikot ovat tarkoittaneetkin. On suuri joukko erinimisiä valtuutettuja ja asiamiehiä, joiden toimenkuvat ja valtuudet poliitikot ovat suunnitelleet pirullisen taitavasti.
Heidän ei itsensä tarvitse kantaa niistä huolta, vaan valtuutetut voivat silloin tällöin motkottaa niistä. Näin he rauhoittavat omantuntonsa.
Samalla näiden virkamiesten valtuudet on rajattu niin ahtaiksi, että poliitikkojen ei tarvitse pelätä heidän aiheuttavan häiriöitä.
Tämä on sitä lumevalvontaa, josta Kansalaisen oikeusturvayhdistyksen perustaja ja puheenjohtaja Erkki Vasama aikoinaan puhui.
Ja niin voivat maailman onnellisimman maan asukkaat marssia onnellisina aurinkoista tietä eteenpäin.
Sitäkään ei tarvitse pelätä, että me yli kahdeksankymppiset lähtisimme riehumaan mielenosoitusmarssille. Se voisikin olla vaikuttava näky, jos vaikkapa Mannerheimintie täyttyisi pyörätuolimarssijoista.
Kauko Parkkinen
entinen työmarkkinajuristi, tietokirjailija, Vantaa