As Oy Tavitie, Nokikanantie 1, 3, 5 ja 7. Oulun Sivakka Oy. Arkkitehtuuritoimisto Uki Heikkinen / Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo. 3 h+k, 64 m2. Vuokra 736 euroa/kk.
Lintulammentietä suhaavalle pastelliset puurivitalot puiston ja metsän välissä ovat tuttu näky. Selvaakitaloina tunnettu hempeä rivitaloarmeija on alkuperäistä Höyhtyää ja seisonut paikallaan reilut viisikymmentä vuotta.
Kesän aikana Oulun Sivakka Oy:n hallinnoimista taloista kaksi ensimmäistä ovat päätyneet remonttihupun alle. Pressun alta pilkistää rangalle riisuttu runko. Usean samanikäisen ja -kuntoisen talon kohtalona on purku, mutta massiivisen korjaamisen taustalla on talojen historia.
Selvaaki jäljittyy norjalaiseen Otto Selvaagiin, joka väsyi 1950-luvulla taloudellisen tiukkuuden riivaamaan rakentamiseen ja alkoi kehittää uudenlaista rakentamisen tapaa. Selvaag riisui arkkitehtuurin turhiksi kokemistaan yksityiskohdista, tehosti rakennusrunkoa ja tiukensi asuntojen mitoitusta taloudellisuuden lisäämiseksi. Ideoita sovellettiin suunnittelupöydillä muun muassa Oulussa.
Saman huoneiston kopioiminen koko rivitalon leveydeltä mahdollisti toistuvat työvaiheet ja elementtirakentamisen. Riisuttuun ulkohahmoon ei kuulunut alun perin edes sisäänkäyntikatoksia, mutta Höyhtyällä pienet terassit on lisätty jälkikäteen suojaamaan säältä ja rajaamaan asunnoille omaa ulkotilaa.
Suojelu ja säilyttäminen käyvät kamppailua nykyasumisen vaatimusten kanssa. Sympaattinen, joskin hieman parakkimainen, selvaakitalolle tyypillinen ulkomuoto hautautuu osittain elintasokuorrutuksen alle korjauksen myötä. Asunnot kasvavat muutamalla neliöllä, kun uudet kylpyhuoneet pullahtavat pateiksi sisäänkäyntien viereen.
Rakennus rönsyää myös takapihan puolelle, kun olohuoneista puhkaistaan ulko-ovet lasitetuille terasseille. Terassirivistö lasiseinineen ja massiivisine portaikkoineen tuntuu lähes liian suurelta lisältä. Onko oma, yksityinen ulkotila tosiaan rivitaloasukkaalle välttämättömyys, vai olisiko pihaa voinut kehittää yhteisöllisemmin?
Selvaagin taloudellinen tiukkuus ja nykyinen grynderivetoinen tehokkuusajattelu näyttävät kasvavan samalla oksalla, sillä selvaakimitoitetut huoneet eivät häviä koossa ja kalustettavuudessa nykyisille uudisasunnoille. Verrattain pienen, kolmen huoneen ja keittiön asunnon jakaminen kahteen kerrokseen jakaa toki mielipiteitä viehättävästä epäkäytännölliseen.
Kun pysyvää on vain runko, on ovien ja ikkunoiden paikkoja mahdollista muokata. Alun perin omana huoneenaan ollut keittiö yhdistyy olohuoneen kanssa ja nappaa yhteyteensä myös aiemmin vain kulkuväylänä toimineen eteisen. Avarammat neliöt mahdollistavat vaikkapa pitkän pirtinpöydän sijoittamisen keittiön sydämeksi.
Moninkertaistunut kaappitila vastaa tavarahamstraajien ikuisiin säilytystilatoiveisiin. Keittiön seinän pituudelle kaapit piiloutuvat varsin näppärästi. Yläkerrassa muutoksena entiseen on lähinnä kiintokaappien lisääminen molempiin makuuhuoneisiin.
Selvaakiajattelun niukkuudesta jää muistuttamaan se, että asuntoihin ei tule uudistustenkaan myötä omia saunoja. Sellaista ei löydy edes taloyhtiöstä.