Lisää: www.tapettitalo.fi
Jos edellisen kerran vierailit tapettikaupassa 1980-luvulla, löytyy seinäpaperirullista tänään jotakin aivan muuta. 1980-luvun pelkistetyt, pienikukkai-
set, vaatimattomatkin vaaleat tapetit kun ovat kuin näyte tapettien pula-ajalta.
Pula-ajan molemmille puolille levittäytyy värikäs tapettimaailma, joka kuvastaa kunkin aikakauden ihanteita, kauneuskäsitystä, kodikkuutta ja mahtipontisuutta sekä ajoittain myös kummallisia oikkuja.
Helsingin Tapettitalossa on nähtävillä yli tuhannen tapettimallin valtava kokoelma eri aikakausien tyyppitapetteja aina 1700-luvun uhkeista rokokoo- malleista silmiä ravisuttaviin 70-luvun retropyörteisiin. Onpa mukana myös pieniä vaaleanpunaisia ja sinisiä kukkia kasarityyliinkin.
Tapettitalo on vuonna 1974 perustettu perheyritys, joka on erikoistunut suomalaisiin taide-, design- ja tyylitapetteihin eri vuosikymmeniltä ja vuosisadoilta. Tapetit valmistetaan Toijalassa Pihlgren ja Ritola Oy:n tehtaalla, joka on perustettu vuonna 1930 ja paperitapetteja painetaan vanhalla liimapainomenetelmällä.
Nykyisin tapetoijat ovat melkoisen kaikkiruokaisia, yrittäjä Marjatta Tanskanen Helsingin Tapettitalosta kertoo.
"Nuoret käyttävät paljon retroa. Sitten taas monet vanhemmat asiakkaat, jotka itse ovat retroajan jo kokeneet, valitsevat mieluummin muuta", sukujuuriltaan haapavetinen Tanskanen kertoo.
Nuorten ja vanhempien ero näkyy myös tapetin käytössä: nuoret tapetoivat usein vain yhden seinän, kun taas vanhemmat tapetoivat koko huoneen. Nuorilla kyse on usein myös rahasta. Tällöin yhden seinän tapetointi on tehokas ja suhteellisen edullinen ja helppo keino tuoda uuttaa ilmettä sisustukseen.
"Kun kaikilla seinillä on sama tapetti, se kokoaa huoneen ja tasapainottaa sen", Tanskanen paljastaa oman suosituksensa.
Eri tapettien suosio elää myös aivan omaa elämäänsä, jota edes pitkäaikainen myyjä ei aina osaa ennustaa.
"Yhtäkkiä moni asiakas ostaa jotakin tapettia, jota ei ole mennyt aikoihin", Tanskanen kertoo.
Tällä hetkellä suosituimpia ovat jugendtyyliset tapetit, joiden muotokieli on peräisin 1900-luvun alusta.
"Jugendin aikana haluttiin hylätä kaikki vanhat tyylit, rokokoo, barokki ja niin edelleen. Ne palasivat sitten taas kertaustyyleinä 1920-luvulla", Tanskanen kuvailee tapettien uudelleensyntymisiä.
1930-luvun tapeteille ovat tyypillisiä geometriset kuviot. Eteisissä ja keittiöissä saatettiin käyttää puhdistuksen sallivia lakkatapetteja.
Kolmas nykyisin suosittu ja kysytty tapettityyli on 1950-luvun tapetit, joita kaivataan erityisesti kunnostettaviin rintamamiestaloihin.
Etenkin nuoremmat sukupolvet suhtautuvat rintamamiestalojen entisöintiin suurella intohimolla ja tarkoin vanhaa kunnioittaen.
"Nuoret ovat hyvin ehdottomia siinä, ettei tapeteissa ja liimoissa ole tippaakaan muovia. He näkevät paljon vaivaa löytääkseen mahdollisimman hengittävät ja ajanmukaiset materiaalit. Usein seinille hankitaan jopa uudet pinkopahvit ja niiden päälle tapetit", Tanskanen kertoo. Helsingin Tapettitalo toimittaa tapetteja myös postitse.
"Sota-ajan jälkeen tapettimaailma oli hyvin ruskeaa, koska muita painovärejä ei ollut. Mielestäni se on hyvä, lämmin ja pehmeä väri. 1950-luvun alussa taas tulivat vaaleat värit ja se olikin oikea tapettien kultakausi."
Tuolta ajalta löytyy muun muassa muissa yhteyksissä paremmin tunnettujen suomalaisten suunnittelijoiden kuten Tapio Wirkkalan, Arabian päätaiteilijan Birger Kaipiaisen, Ritva Kronlundin, Ilmari ja Annikki Tapiovaaran, Jukka Pellisen ja Rut Brykin suunnittelemia design- tapetteja.
1950-luvun lopun tapetit ovat hauskoja ja leikkisiä, toisaalta tapeteissa on myös rajuja värikontrasteja. Suunnittelijat uskaltautuivat kokeilemaan erilaisia kuvioita ja esimerkiksi Tapio Wirkkala ja Rut Bryk sommittelivat tuolloin nelivuotiaan tyttärensä Maaria Wirkkalan enkelipiirustuksista hauskan tapetin.
"Se on nykyisin erityisesti vanhan roosan sävyisenä suosittu lastenhuonetapetti", Tanskanen kertoo.
Nyt muun muassa VR:n omissa tiloissaan käyttämä Helsinki- tapetti on sekin peruja 50-luvulta. Tapetissa on kuvattu pääkaupungin maamerkit kuten postirakennus, rautatieasema, kauppakorkeakoulu, Lastenlinna ja iloisessa olympiahumussa tietysti olympiastadion torneineen.
"Helsinki-tapetti on belgialaisen telakauppiaan suunnittelema. Hän oli Helsingissä myyntimatkalla, suunnitteli tapettipiirustuksen kaupungin merkkirakennuksista ja myi sen sitten tapettitehtaalle."
1950-luvun tapetointityyleihin kuuluu myös huonekorkeuden madaltumisen myötä ohentuneet reunusnauhat sekä huoneiden tapetoiminen niin, että yksi seinä on tapettimallin tummemmalla sävyllä, muut samaa tapettia vaaleampana.
1950-luvun loppua kohti tapettien sävyt voimistuivat, ja seuraavalla vuosikymmenellä markkinoille ilmestyivät muovitapetit. 1960- ja 1970- luvuille ominaista olivat kirkkaat värit ja suuret kuviot.
Nykyisin suosittuja tuon ajan tapetteja ovat muun muassa Ritva Kronlundin Kirsikkapuu ja Birger Kaipiaisen vuonna 1958 suunnittelema Kiurujen Yö, joka lienee Suomen tunnetuin tapetti.
Tapettitalon asiakkaisiin kuuluu myös presidentti Tarja Halonen.
"Ihan hänen luvallaan voin kertoa, että hän kävi kysymässä 1980- luvulta peräisin olevaa Ruususen unta. Lisäksi hän valitsi Lintu Sininen -tapettia. Hän on valinnut myös Kultarantaan kultaisen empire-raidan."
Tapettitalon mallistosta löytyy myös muun muassa Sibeliuksen Ainolassa käytetyt tapettimallit sekä Sinebrychoffin taidemuseoon tilaustyönä valmistetut tapetit.
"Tapeteissa muodin vaihtuminen on paljon hitaampaa kuin katumuodissa", Tanskanen huomauttaa.
Tällä hetkellä trendikkäitä ovat vielä voimakkaat musta-valkoiset tapetit ja muotiin ovat tulossa runsaat ja juhlalliset kulta- ja hopeakuvioidut tapetit. Paljon puhuttu taloustaantuma on yllättäen piristänyt tapettikauppaa.
"Nyt kun ihmiset eivät uskalla ostaa uusia asuntoja, he panostavat vanhan kunnostamiseen ja sisustamiseen", Tanskanen on havainnut viime aikoina.