Käsinveistetyn oven avaus ja kumarrus, niin saunan hämärä ottaa vieraan vastaan. Kapuaminen lauteille ja lämpö kietoo kylpijän lempeään lämpöön. Ripaus vettä kiukaalle antaa kosteaa lämpöä, joka ei vaadi mitään hampaat irvessä istumista kuumassa pätsissä kuten tavallisen saunan tunnelmissa "kuka kestää pisimpään".
Savusaunassa voi äkkiä vierähtää tunti ja parikin. Tämä on suomalainen juhannusidylli parhaimmillaan.
Alkukantaisin saunatyyppi on ollut asunnon, riihen ja saunan yhdistelmä tai rakennus, jonka toisessa päässä on ollut asuttu tupa ja toisessa savusauna.
Länsisuomalaiset saunat on ollut tapana rakentaa pihapiiriin. Sen sijaan Itä-Suomessa ne on sijoitettu pihapiirin reunaan palovaaran takia. Tuttuja ovat tarinat, kuinka savusauna palaa poroksi jo muutaman lämmityskerran jälkeen.
Välillä savusaunaperinne näytti kuolevan kokonaan. Moni purki vuosikymmenet savusaunana toimineen rakennuksen rumana tönönä pihapiiristään pois. Nyt savusaunan suosio on alkanut kasvaa ja keskustellaan, miten paras savusauna syntyy ja voiko se toimia sekä tavallisena uloslämpiävänä että savusaunana.
Jukka Daavittila on perehtynyt savusaunan historiaan ja samalla myös perinteisen puurakentamisen saloihin.
Oman saunansa haapapuut hän on kaatanut jo jokunen vuosi sitten elokuun puolen välin tienoilla rassiin, eli hän ei oksinut puita. Alkutalvesta marraskuussa oli sitten vuorossa oksiminen ja katkominen sekä salvaminen.
Saunan pystytyspaikkakaan ei ollut tiedossa ja saunan tarvepuut saivat kuivua rauhassa varastossa.
Vuosi sitten löytyi se täydellinen paikka Puolangalta metsäiseltä tontilta Kivarijärven rannalta. Kehikko oli ehtinyt olla varastossa viisi vuotta. Jukka Daavittila ja Teemu Väyrynen poikiensa Aleksin ja Janin kanssa ryhtyivät heti raivaamaan tontille saunan paikkaa.
"Minulla ei ollut varsinaisia mallipiirustuksia. Mallina oli muistoissa säilynyt savusauna syntymäjärven rannalta", Daavittila kertoo.
Sauna on malliltaan lähinnä perinteinen pohjoispohjalainen tai kainuulainen, ja se toimii sekä savusaunana että kertalämmitteisenä tavallisena saunana. Perustuksena on maavarainen laatta, joka on valettu betonista.
Hirsien lisäksi seinissä on käytetty perinteisestä tuppilaudasta tehtyä lomalaudoitusta. "Sitä ei ole ihan helppo saada tasapainoisen näköiseksi, vaan jokainen lauta pitää valita erikseen. Laudoituksessa on käytetty muutenkin ikiaikaisia oppeja, etteivät laudat pääse lahoamaan", Daavittila jatkaa.
15-neliöisessä rakennuksessa on terassi, pukuhuone ja varsinainen saunaosa, jonka kiuas on myös perinteiseen tapaan rakennettu ilman rautaosia. Mallina on ollut RT-kortti. Hyvillä puilla sauna lämpiää pikaisesti kahdessa tunnissa. Kiukaan ympärille on muurattu palosuojaus kymmenen sentin harkoista ja katto varustettu palosuojalevyllä, joka tekee siitä tiiviin.
Lattia on koottu puunaulojen avulla kymmentuumaisista lankuista.
"Savusaunaan mennessä pitää kumartaa nöyrästi, siten saadaan lämpötaloudellisesti paras savusauna", saunan rakentaja neuvoo. Eli kynnyksen pitää olla lattiasta korkealla ja oven matala. Ikkunan pitää olla kiukaan yläreunan alapuolella, niin lasi ei pääse nokeentumaan.
Luukut Daavittila on sijoittanut takaseinälle, koska järveltä puhaltelee kova tuuli. Muutoin hän olisi sijoittanut ne saunan sivuseinille.
Erityisen upea on Aleksin kolmesta haapalankusta tekemä saunan ovi, joka on ehtinyt patinoitua saunan puolelta jo kauniin hopean harmaaksi.
Ensimmäisistä löylyistäkin miehet ovat jo ehtineet nauttia useampaankin kertaan ja lomamökki on nousemassa ylemmäksi rinteeseen.