Venäjän tunnetuin poliittinen vanki Aleksei Navalnyi (s. 4.6.1976 Moskovassa, k. 16.2.2024 Jamalin Nenetsissä) kohtasi kuolemansa pahamaineisessa kovan kurin rangaistuslaitoksessa Siperiassa kesken kävelylenkin vankilan pihalla.
Vankilaviranomaiset kiirehtivät ilmoittamaan kuolinsyyksi ”veritulpan” ja/tai ”odottamattoman kuoleman ilmaantumisen”.
Kuolinsyyt eivät ole yllättäviä, koska kyseisellä laitoksella on hyytävä maine kylmyyden käyttämisestä pitkäkestoisen kidutuksen välineenä. Poliittisen murhan kuolinsyyt ovat aina yhtä epätosia kuin epäluotettaviakin diktatuurin oloissa, eikä mihinkään voi luottaa.
Venäläinen tutkivien toimittajien ryhmä väitti tietojensa pohjalta 17.2.2024, että Navalnyitä alettiin myrkyttää pikkuhiljaa kuoliaaksi syksyllä 2023, ja että hänen olisi ollut määrä kuolla ennen vuoden 2023 loppua. Tappoluvan on voinut antaa vain Vladimir Putin.
Navalnyi siis eli lähes kaksi kuukautta ”yli lasketun ajan”. Paikalliset lääkärit kieltäytyivät tekemästä ruumiinavausta ja jäivät odottelemaan ”spesialistia” Moskovasta. Viimeisenä elinpäivänäänkin 15.2.2024 riutunut Navalnyi oli jaksanut videokuvassa kannustaa seuraajiaan.
Navalnyi on ollut kuolemaa uhmaavan pelottomuutensa ja suorapuheisuutensa vuoksi Putinin eniten pelkäämä kotimainen vastustaja. Hän oli mies, jonka nimeä Putin ei ole vuosiin uskaltanut ääneen lausua.
Kaikesta vaientamisesta ja pelottelusta huolimatta Navalnyin arvovalta venäläisten keskuudessa on ollut suuri. Hän oli jo vuonna 2020 kertaalleen selviytynyt Kremliin liitetyn koplan salamurhayrityksestä, jossa välineenä oli armeijan hermomyrkky. Hän kävi kuoleman rajoilla, hoidettiin Saksassa, mutta päätti palata kotimaahansa tietoisena siitä, että on varmasti hengenvaarassa. Venäläiset arvostavat näin suurta rohkeutta, vaikka pelko sulkee suut.
Venäläiset ovat pidätysuhasta huolimatta tuoneet sankarilleen kukkia Moskovassa sijaitsevalle vainoissa kuolleiden muistopaikalle. Nuori kukkansa laskenut nainen antoi kyyneleitään pyyhkien kansan tuntoja kuvaavan kommentin: Me suremme Navalnyitä, mutta hän jätti meille voimansa. Se auttaa meitä jaksamaan.
Joka päivä illan tullen hämärämiesten siivouspartio kömpii kolostaan ja lakaisee kukat suureen mustaan jätesäkkiin. Kremlin ”siivoustekninen erikoisoperaatio” on epätoivoa täynnä. Ei auta vaikka kuinka yrität survoa unohduksen mustaan säkkiin vapautta, oikeudenmukaisuutta, inhimillisyyttä ja kunniallisuutta, sillä padot murtuvat aikanaan ja historian roskakoriin lentää Putin hallintoineen päivineen. Niin kuin muutkin diktaattorit.
Jorma Laitinen
psykiatrian erikoislääkäri
lääketieteen tohtori
yhteiskuntatieteiden tohtori
sosiaalipolitiikan dosentti
Rovaniemi