Viestintäoikeuden ja journalismietiikan asiantuntija, FT Heikki Kuutti tapasi Päivi Hirvelän Strasbourgissa marraskuussa.
Kuutti on arvioinut tämän vuoden ajan Kalevan juttuja tällä palstalla. Arviot löytyvät internetistä osoitteesta www.kaleva.fi/mediatohtori
Tuomioistuimet Suomessa ottavat huomioon aiempaa laajemmin sananvapauden demokratian toteutumisessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n suomalaistuomari Päivi Hirvelä toteaa, että esimerkiksi Korkein oikeus on ottanut onkeensa ihmisoikeussopimusta koskevista sananvapausratkaisuista.
"Oikeuden perustelutekniikka on parantunut viime vuosina aivan silmissä", Hirvelä sanoo.
EIT on katsonut Suomen loukanneen ihmisoikeussopimuksessa turvattua sananvapautta useasti viime vuosina.
"Tapaukset ovat kuitenkin vanhoja, eivätkä välttämättä kerro tästä päivästä. Olisikin ollut mukavampaa, jos niitä olisi ratkaistu jo aiemmin. Silloin ne olisivat voineet olla jo aiemmin ohjaamassa yleistä oikeuskäytäntöä."
Päivi Hirvelän mielestä sananvapauden näkökulma on ollut oikeuden tulkinnoissa Suomessa liian kapea tai sen merkitys on ohitettu täysin. Yksityisyyden suojaa on sovellettu mediaa vastaan nostetuissa oikeustapauksissa poikkeuksellisen kattavasti.
"Suomalaistuomarit ovat tuntuneet luottavan siihen, että riittävä punninta sananvapauden ja yksityisyydensuojan välillä olisi tehty jo lainsäädäntövaiheessa. Tästä syystä sananvapauden merkitystä ei ole pohdittu enää erikseen tapauksia ratkaistessa."
Sananvapaus sekä toisaalta yksityiselämän, perhe-elämän ja kunniansuoja ovat ihmisoikeussopimuksessa kaksi samanarvoista oikeutta. Kummallakaan niistä ei ole toista suurempaa painoarvoa.
Sananvapaus on yksi ehdottomista vapausoikeuksista ja samalla demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä. Median harjoittamana se on keskeistä demokraattisen järjestelmän toiminnan valvomiseksi ja arvioimiseksi. Sananvapauden käyttöön liittyy kuitenkin oma vastuunsa, eikä sitä saa käyttää vilpillisesti, esimerkiksi jakamalla tietoisesti virheellisiä tietoja.
"Mutta sananvapauden rajoittamisen perusteita on arvioitava hyvin tarkasti."
Ihmisoikeussopimuksen sisältö kertoo paljon sananvapauden merkityksestä. EIT:n tulkinnat korostavat median yhteiskunnallista tehtävää ja oikeutta puuttua julkisuudessa erilaisiin asioihin. Julkinen intressi on laaja käsite ja keskeinen kysymys yhteiskunnallisten toimintojen ja yleisen vallankäytön valvonnan kannalta.
Sananvapauden arvioimisessa on mentävä pitkälle yksittäisten tapausten olosuhteisiin ja yksityiskohtiin. Tapauksesta on löydettävä jotakin sellaista erityistä ja olennaista, joka tekee asian merkitykselliseksi sananvapauden ja tiedonvälityksen näkökulmasta.
Vaikka yleiset perustelut sananvapauden rajoitukseen olisivatkin olleet tapauksessa perusteltuja, kansalliset tuomioistuimet eivät ole tuoneet niitä aina perusteluissa esiin.
"Annamme merkitystä sille, miten sananvapauden merkitystä on tapausten yhteydessä pohdittu. Tuomioistuimilta edellytetään, että ne ensinnäkin tiedostavat kahden ihmisoikeuden, sananvapauden ja yksityisyyden suojan, olemassaolon ja pohtivat niiden tasapainottamista jutussa. Sananvapautta on rikottu, jos se on ohitettu ratkaisussa täysin eikä sille ole annettu perusteluissa mitään merkitystä", Päivi Hirvelä sanoo.
EIT pyrkii pitämään valtioille langetettavat korvaukset pieninä, jottei niistä synnyt houkuttelevaa raha-automaattia.
Poliitikkojen ja muiden merkittävien vallankäyttäjien yksityiselämällä on vaikutusta julkisen roolin arvioimisessa. Kuitenkin vallankäyttäjien mediajulkisuuden kohdalla on pohdittava, missä vaiheessa tällaista tarkkailukohteena olemisen pakkoa ei enää ole.
Aiemman pääministerin Matti Vanhasen Pääministerin morsian -kirjan tapaus on yksi tämäntapainen tuleva arvioinnin kohde. Korkein oikeus tuomitsi kirjan kirjoittajan ja kustantajan Vanhasen yksityiselämän ydinalueeseen ulottuvista loukkauksista.
Suomi liittyi ihmisoikeussopimukseen vasta parisenkymmentä vuotta sitten. Suomen lainsäädännöstä löytyi runsaasti korjattavaa suhteessa sopimuksen vaatimuksiin, erityisesti koskien pakkokeinoja, vangitsemisia ja muita yhteiskunnan järeitä keinoja.
Sananvapauskysymyksiä on arvioitu Suomessa virallisen syyttäjän ajamissa kunnianloukkausjutuissa rikosjuttuina ja seuraamuksetkin ovat saattaneet olla tuntuvia. Monissa muissa maissa nämä jutut ovat siviiliprosessia.
"Suomalaisessa lainsäädännössä ei ole mitään erityistä korjattavaa, vaan ongelma on siinä, miten sitä sananvapauden suhteen sovelletaan. Esimerkiksi mahdollisuus vankeusrangaistukseen on asia, joka pitäisi poistaa sananvapautta rajoittavasta lainsäädännöstä. Tämäntapaisella sanktiolla voi olla laajempaa hillitsevää vaikutusta median toiminnalle ja tätä kautta demokratian toteutumiselle," Päivi Hirvelä pohtii.
