Suomessa ilmestyi toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvun lopulla harvinainen kirja, jossa laaja maa esiteltiin ilmakuvin. Erikoista oli, että kirjassa näytettiin avoimesti kaupunkeja ja niiden teollisuuslaitoksia, joiden tarkkaa julkista kuvaamista pidettiin turvallisuuden takia kiellettynä.
Kirjalle keksittiin luonnonläheinen nimi: Suomea linnun silmin (Otava 1948). Kuvateoksen kokosivat kaksi sodanaikaista everstiä, Risto Pajari ja Kalle Lehmus. Kumpikin tiesivät ilmatiedustelulennoilla otetuista ilmakuvista. Ilmavoimat hankkivat sotien aikana sotilaallisesti tärkeistä kohteista vähintään yli satatuhatta ilmakuvaa.
Sota-aikana kuvat leimattiin erittäin salaiseksi materiaaliksi. Sodan loppuvaiheessa kuvia vietiin Stella Polaris -operaatiossa Ruotsiin ja ehkä myös kauemmaksi länteen Yhdysvaltain armeijan käyttöön. Kun Neuvostoliitto sekä Iso-Britannia toivat voittajavaltioina valvontakomission Suomeen syksyllä 1944, kuvia jouduttiin luovuttamaan ainakin itään.
Salaisia ilmakuvia oli myös jäänyt lojumaan laatikoittain erityisesti Ilmavoimien kuvakeskukseen Tikkakoskelle, josta Risto Pajari ja Kalle Lehmus järjestivät niitä kirjaansa varten. Jonkin verran ei-sotilaallisia kuvia otettiin sotavuosien jälkeen lisää.
Suomea linnun silmin -kirjan mainostettiin valaisevan Suomeen saapuvia matkailijoita. Pienen maan piti saada olympialaiset vuonna 1940, mutta maailmansota lykkäsi kansainvälistä urheilutapahtumaa. Olympialaiset siirtyivät vuoteen 1952.
Sodan jälkeen Neuvostoliiton etupiiriin joutunut Suomi halusi osoittaa, että se säilyy osana länttä. Kuten kirjan tiiviit tekstiosuudet painottivat, olympialaisten järjestäjämaahan pääsi lännestä pääasiassa "joko meritse tai ilmateitse ".
Siksi turisteille tuli osoittaa valokuvin, miltä Suomi näyttää ilmasta katsottuna.
Kirjassa huomautettiin, että rautatieyhteys itään Neuvostoliittoon palveli molemminpuolista tavaraliikennettä. "Napapiirin lähellä oleva rautatieyhteys Suomesta Ruotsiin taas palvelee normaaliaikoina etupäässä rajoitettua paikallista liikennettä", kirjassa todettiin.
Samalla tehtiin selväksi, että Suomea ympäröi laajasti meri ja maan isoimmat rannikkokaupungit ovat yhteydessä satamiensa kautta muihin maihin.
Ulkomaalaisille kerrottiin, että ankarasta talvesta huolimatta laivaliikenne Suomeen on keskeytyksetöntä läpi vuoden. Jäänmurtajalaivasto piti tärkeimmät väylät avoinna kovimpinakin pakkaskuukausina. Muutamassa ilmakuvassa jäänmurtaja Tarmo murtaa väylää Helsingin satamaan.
Kirjan tekstiosuuksissa nostatettiin kansallista henkeä esimerkiksi näin: "Vasta ilmojen korkeuksista voi saada parhaan kuvan maan pinnanmuodostuksesta ja niistä maantieteellisistä edellytyksistä, joiden vallitessa sitkeä Suomen kansa vuosisatojen ajat on omalla kamarallaan uurastanut ja harjoittanut taloudellista ja henkistä kulttuurityötä."
Oulusta kirja esitteli Oulun keskustaa sekä Merikosken voimalaitoksen rakentamista, joka oli sodanjälkeisinä vuosina kesken. Oulun ympäristöstä arvoisan osuuden saivat laajat maanviljelysalueet, erityisesti Limingan lakeudet.
Pohjoiseen oli sijoittunut 1940-luvun lopulla puunjalostusteollisuutta, jonka rakennelmat eri paikkakunnilla painettiin valokuvin kirjaan. Veitsiluodon selluloosatehtaat sekä sahalaitokset Kemissä näkyivät tarkkaan. Samoin selluloosa- ja paperitehtaat Kajaanissa.
Suomea linnun silmin -kirja ja sen tekijät Risto Pajari ja Kalle Lehmus joutuivat syksyllä 1953 ja keväällä 1954 julkisen ihmettelyn kohteeksi, miksi he olivat koonneet kirjan aikaisemmin salaiseksi luokiteltaviksi ilmakuvista.
Armeijan ilmakuvien käyttöä puitiin tuolloin Helsingin hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa sen jälkeen kun Suojelupoliisi oli paljastanut salaisten ilmakuvien vuotaneen sekä itään että länteen.
Vakoilutapaus ei kuitenkaan koskettanut Pajaria eikä Lehmusta, eivätkä he joutuneet asiasta oikeuteen. Kummankin motiivit kirjan julkaisulle jäivät avaamatta julkisesti.
Risto Pajari oli syntyjään (17.5.1909) Oulusta. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1927. Pajari yleni Suomen nuorimmaksi everstiksi jatkosodan lopussa. Hän osallistui sodan jälkeen Suomen ilmavoimien uudelleenrakentamiseen muun muassa Lentosotakoulun johtajana 1949–1954.
Kalle Lehmus (1907–1987) tunnetaan sodanaikaisena tiedustelu-upseerina, joka työskenteli Mannerheimin lähellä. Sotien jälkeen 1940-luvun lopulla Lehmus toimi salaisesti norjalaisten ja heidän kanssaan todennäköisesti USA:n tiedustelun CIA:n kanssa. Hän oli myös Urho Kekkosen läheinen apuri puolustusasioissa.
Kuvatekstiä päivitetty 7.4. kello 11.02: vanha kuva Oulun keskustasta on 1940-luvun alkupuolelta sodan ajalta, ei 1940-luvun lopulta kuten alussa kerrottiin.