Moni ei välttämättä ole koskaan ajatellut, että lääkärin kirjoittama sairauspoissaolosuositus voisi olla ihmisen työuran kannalta vaarallinen.
Pitkittyvät ja toistuvat sairauspoissaolot voivat kuitenkin muodostua riskiksi sekä työkyvylle että työuran jatkumiselle.
Tämän vuoksi työpaikat yhdessä työterveyshuollon ja työeläkevakuuttajien kanssa ovat ahkerasti edistäneet työkykyjohtamisen käytäntöjen muodostumista esimerkiksi korvaavan työn mallin muodossa.
Lainsäädäntömme velvoittaa arvioimaan työkykyä sairauspoissaolon pitkittyessä tietyissä tarkastuspisteissä.
Sairauspoissaoloa suositellaan pääsääntöisesti silloin, kun toimintakyky ei riitä edes osa-aikaisesti omaan työhön, korvaavaa työtä ei ole tarjolla tai työhön palaaminen vaarantaisi toipumista ja terveydentilan kohenemista, eli se on hoidon ja kuntoutumisen kannalta välttämätön.
Usein pitkä sairauspoissaolo kertoo kuitenkin siitä, että työkyvyn heikkenemiseen olisi pitänyt päästä tarttumaan jo paljon aikaisemmin. Varhainen tuki ja toimenpiteet työkyvyn ylläpitämiseksi ovat tarkoitettu ennaltaehkäisemään sairauspoissaoloja.
Ensi hallituskaudella työterveyshuoltolakia ei pidä tarkastella vain palvelujen järjestämisen, vaan ennen kaikkea työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyn näkökulmasta.
Lainsäädännön ja työterveyshuollon korvausjärjestelmän tulee ohjata nykyistä vahvemmin työkykyriskien varhaiseen tunnistamiseen ja vaikuttaviin toimiin jo ennen pitkää sairauspoissaoloa.
Työkyvyttömyyden kustannukset ovat vuosittain yhteiskunnallisesti merkittävät ja Keva:n mukaan muun muassa hyvinvointialueiden työnantajille työkyvyttömyydestä aiheutui vuonna 2025 lähes 600 miljoonan euron välittömät kustannukset.
Vaikka työelämän uudistaminen ja työkykyjohtaminen voidaan kokea epämukavana tai haastavina teemoina, tätä pihviä meillä ei ole varaa jättää puraisematta.
Riikka Rajala-Boström
työterveyshuollon erikoislääkäri, Kempele