Pakkanen paukkuu, ja sähkön hinta on pilvissä. Mitä tapahtui perjantaina 5. tammikuuta 2024? Talvi koetteli pohjoista Suomea. Sähkön hinta oli yli kaksi euroa kilowattitunnilta. Oma tuotanto jäi vajaaksi 1 865 megawattia.
Ydinvoima, se perussähkö, pysyi vakaana 4 320 megawatilla. Teollisuus pystyi joustamaan 1 540 megawattiin asti. Kaukolämpö, se paras joustava tuotanto, ylsi 2 283 megawattiin. Nämä tekivät 3 823 megawattia, mutta asia ei ole saanut huomiota osakseen.
Muu tuotanto epäonnistui täysin. Kaikenlaisia käynnistysvikoja oli ainakin seitsemässä laitoksessa, kertoi Fingrid. Varavoimalaitosten, höyry- ja turbiinilaitosten, yhteisteho on 1 400 megawattia. Saimme hyödyksi vain 42 prosenttia koko kapasiteetista. Tähän on saatava muutosta.
Tuulivoima on, kuten tavallista näissä pakkasissa, pientä, 815 megawattia, eli noin 11 prosenttia koko tuulivoimakapasiteetista. Säävoimalat soveltuvat huonosti Suomen talveen.
Vesivoima on kovasti kuormitettu, eivätkä sen varastot salli maksimikuormaa, noin 3 000 megawattia, talvisena sateettomana aikana. Vesivarastoja on pyrittävä ylläpitämään läpi talven. Vesivarastoja syö säästä riippuvien tuotantojen tasaus, josta vesivoima huolehtii jo nyt yli 70 prosentilla.
Kulutetun sähkön hiilidioksidipäästö on tavallisesti noin 40 grammaa kilowattitunnilta, joka nousi 5. tammikuuta 128 grammaan, nousua yli 300 prosenttia. Ei ole kerrottu tästä missään mitään?
Mitä sitten pitäisi tehdä? Tuulivoimatuotanto on velvoitettava kustantamaan vesivoiman pumppuvoimalahankkeet. Tuulivoima ei pärjää hetkeäkään ilman säätövoimaa, ja vesivoima on mahdollistanut sen.
Vesivoimahanke Kemijoki Oy maksaa noin 2,1 miljardia euroa, ja vesivoiman teho nousisi 800 megawatilla. Tämä olisi häiriötöntä tehoa ja korvaisi epäonnistuneita "muu tuotanto" -voimaloita enemmän kuin ne todellisuudessa tuottavat, 589 megawattia.
Vesivarantojen tuoma sähkövarastovarmuus kasvaa, koska varastojen täydennys talvea varten on mahdollista halvalla tuulisähköllä. Hyötynä olisi kalliiden varavoimaloiden varallaolot, jotka maksavat miljoonia vuodessa. Lisääntyvää tuulivoimaa ei voi rakentaa säätövoiman riittämättömyyden takia.
Hiilidioksidipäästöt eivät nousisi varavoimaloiden päästöjen takia, mikä on sen hinta? On uutisoitu, kuinka Meri-Pori tupruttaa täysillä sähköä.
Tuulivoiman huiput voitaisiin varastoida Suomen maaperälle, eivätkä ne menisi myyntiin. Satoja miljoonia sekin vuodessa. Valtion tuulituotantotukia menee ulkomaille halvan sähkön aikana. Hitaista varavoimaloiden käynnistyksistä, 1–8 tuntia, päästäisiin eroon.
Järjestely vaikuttaisi Suomen sähkömarkkinoiden hintaa alentavasti satojen miljoonien edestä. Vesivoima on jättämässä pumppuvoimahankkeita kannattamattomuuden vuosi. Varsin ymmärrettävää, koska hyötyä heille ei ole laskettu koko sähköverkon toimivuuden kannalta.
Nykyinen hanke tuottaisi 800 megawatin tehon, ja koko Suomen vastaavat hankkeet nostaisivat vesivoimaa noin 2 000 megawattiin.
Isot ja hyödylliset ajatukset sähköntuotantoon pitää huomata, ei riitä pelkkä uutisointi kalliista hinnasta. Mitä Suomi vielä miettii?
Tapani Mäkinen
Oulu