Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluiden palveluverkkoselvitys herättää huolta niin pienten koulujen kuin Raatin uimahallin käyttäjien tulevaisuudesta.
Kuntalaisille ja osalle päättäjistä on jäänyt epäselväksi, millaisella laskennalla virkakoneisto on säästöt tehnyt.
Tarkkoja laskelmia ei ole julkisuudessa näkynyt. Esimerkiksi, jos koulurakennus poistetaan, säästö on konkreettinen, mutta onko kokonaisuuteen laskettu kuljetukset ja lasten hyvinvointi?
Olen toiminut uimaopettajana yli 20 vuotta ja nähnyt käytännössä, miten erilaisia vaikutuksia suurilla ja pienillä kouluilla on lapsiin. Jättikouluista tulee usein levottomampia ja suurempia oppilasryhmiä, mikä näkyy myös uinninopetuksessa.
Uskon suuren oppilasryhmän vaikuttavan myös luokassa opettamiseen negatiivisesti. Pienissä kyläkouluissa lapset ovat huomattavasti rauhallisempia, jopa kuudesluokkalaisten uimataito on keskimäärin parempi.
Viime vuosina Oulussa on suljettu pieniä kouluja ja rakennettu suurkouluja. Kaavoitus ja väestökehitys eivät kuitenkaan aina ole kohdanneet. Esimerkiksi Kaakkurin suurkoulu on jo vajaakäytöllä.
Kuinka moni nykyisistä suurkouluista on 10–20 vuoden päästä samassa tilanteessa?Joudutaanko lapsia kuljettamaan yhä kauempaa suuriin yksiköihin samalla, kun lähikouluja suljetaan? Tämä ei ole lasten edun mukaista eikä tasavertaista.
Huolta herättää myös Raatin uimahallin kohtalo.
Halli peruskorjattiin noin 15 vuotta sitten, mutta ongelmat alkoivat lähes heti remontin jälkeen. Rakenteita on korjattu vielä vuosia myöhemmin kun rakentaja fuskasi ja 'hutiloi' sekä kaupungin valvonta petti.
Nyt hallin altaiden kerrotaan olevan käyttöikänsä päässä, ja uimahalli aiotaan muuttaa sisäliikuntatiloiksi. Moni kysyy aiheellisesti, miten näin voi tapahtua rakennukselle, joka on vielä suhteellisen uusi.
Julkisuudessa ei ole juuri keskusteltu siitä, miksi näin mittava investointi epäonnistui.
Raksilaan suunnitellun liikuntakeskuksen hinta on noin 80 miljoonaa euroa. Hanke tulee tarjoamaan hienot ja modernit tilat, mutta samalla herää kysymys kaupungin talouden kokonaisuudesta.
Säästetäänkö kouluista, kirjastoista ja lähiliikuntapaikoista, jotta voidaan maksaa suurten investointien ja velkojen kustannuksia?
Tilojen sulkeminen ei myöskään poista kaikkia kuluja. Rakennukset jäävät edelleen ylläpidettäviksi, vaikka toiminta niissä vähenisi tai loppuisi kokonaan.
Löytyisiköhän Oulun tilapalveluista suuremmat ja helpommat säästöt kuin sikun kurjistavat säästöt?
Lasten hyvinvoinnin pitäisi olla tärkein lähtökohta päätöksenteossa. On vaarana että lapset, etenkin reuna-alueiden lapset, joutuvat kärsimään ratkaisuista, joissa talous ja keskittäminen menevät arjen toimivuuden edelle.
Eivätkö Oulun lapset ole ansainneet parhaan mahdollisen kouluverkon ja opetuksen sekä turvallisuuden? Lapsissa on tulevaisuutemme.
Moni muistaa vielä 1990-luvun säästöt ja niiden pitkäaikaiset seuraukset. Niitä "säästöjä" maksetaan vieläkin.
Nyt olisi syytä kysyä: ollaanko tekemässä sama virhe uudelleen? Toivon, että jokainen valtuutettu perehtyy tarkasti kokonaisuuteen eikä vain viranhaltijan esitykseen.
Ale Luokkanen
Oulu