Kirjoitin tammikuussa tällä palstalla saamastani kertausharjoituskutsusta ja sen herättämistä ajatuksista. Tornilogolla leimattu kutsu oli kolahtanut postiluukusta, sotimaan mentäisiin maaliskuun lopussa.

Kertausharjoitusviikko oli hämmentävä kokemus. Kouvolan rautatieasemalla valtion väkivaltakoneisto otti odotetun kopin, kun astuimme puolustusvoimien vihreään linja-autoon. Vakavan näköistä miestä kuskattiin varustehalleille jonoihin, keräsimme tappokalut ja kuoriuduimme hallin lattialle siviiliminästämme. Siellä ison ja kylmähkön betonihallin lattialla meistä, tavallisista levyseppähitsaajista, markkinointikonsulteista, IT-asiantuntijoista, opettajista ja ahtaajista tuli vaatekappale kerrallaan sotilaita. Se on muodonmuutos, jonka jokainen teki aika hiljaa omissa oloissaan, vaikka olimme vierivieressä toistemme keskellä. Tuntui, että pahvilaatikkoon laitettiin viikoksi talteen muutakin kuin vaatteet ja tavarat taskunpohjalta.