Vaikka suomalaisen maastohiihdon tila ei juuri nyt ole ainakaan kansainvälisillä kilpaladuilla lähelläkään huippua, on tulevaisuudessa niiltäkin areenoilta lupa odottaa hyvää.
Oulun Hiihtoseuran Hopeasompakerhot ovat nimittäin alkaneet ja meno on... no ei silmiä hivelevän kaunista, mutta erittäin motivoitunutta ja vauhdikasta!
Ensimmäisellä kerhokerralla Raksilan Messukentällä mukana oli nelisenkymmentä 6-11 -vuotiasta hiihtäjää. Kerhot ovat aikaisempina talvina pyörineet kaupunginosissa, mutta nyt hiihtäjät on koottu yhteen.
"Näin pystymme jakamaan heidät ikätason mukaisiin ryhmiin ja he saavat siinä juuri sellaista ohjausta ja opetusta kuin tarvitsevat", kerhovetäjä Outi Ukonmaanaho kertoo.
Koko homman tarkoitushan on tietysti saada lapset innostumaan hiihtämisestä ja oppimaan siinä samalla. Kentän reunalla vanhempien ja ohjaajienkin toimesta heitetyt arviot eivät nimittäin kovin mairitelleet nykylasten hiihtotaitoja...
"Joko me hiihdetään?"
No, jokatapauksessa nämä veijarit ainakin osasivat ja oppivat.
"Montako kuusivuotiasta täällä on, nostakaa sauva ylös?", ohjaaja huutaa jo neljättä kertaa ja erinäinen määrä sompia kohoaa ilmaan.
Samaan aikaan jostakin joukon keskeltä kuuluu hieman närkästynyt ääni: "No kuus kuusvuotiasta! Pittääkö se monta kertaa kysyä... Joko me hiihdetään?"
Ääni kuuluu Hanna-Kaisa Metsävainiolle, ikää 6 vuotta (jos jäi vielä epäselväksi), joka nojailee sauvoihinsa kärsimättömän näköisenä.
"Saako ohitella?" ja "Hiihdetäänkö me kilpaa?" ovat porukan ensimmäiset kysymykset, joihin ohjaaja osaa onneksi vastata varsin diplomaattisesti.
"Luistelu pitäisi oppia"
Kun lupa ladulle on saatu, kuusi kaasupullon kokoista hyvin topattua hiihtäjää lähtee sivakoimaan rinnakkain hurjaa kyytiä eikä kireä pakkanen ja hyinen viima näytä tuntuvan missään!
"Tulkaapa takaisin ja hiihtäkää vähän hitaammin, niin tuo setä saa otettua teistä kaikista kuvan lehteen!", ohjaaja huutaa ja arvatenkin kommenttia on luvassa: "Hiljempaa?! Mutta eihän me voida, kun me ollaan kilpahiihtäjiä...", tuhahtaa Tuomas Kärkimaa, joka oli juuri saanut vauhdin päälle ja joutuu tulemaan takaisin lähtöviivan taakse.
Neljävuotiaana hiihtämisen aloittanut Tuomas on ensimmäistä kertaa Hopeasompakerhossa ja syy osallistumiseen on nuorelle miehelle päivän selvä.
"Siksi, että oppisin hiihtämään paremmin. Luistelu pitäisi oppia kunnolla", Ronny Ackermania ihaileva Tuomas, 6, huikkaa painellessaan posket punaisina taas pitkin latua.